Ehdokaskynä: Suunnanmuutos palveluverkon keskittämisestä palveluiden uudistamiseen

Tällä aluevaltuuston kaudella on järjestetty hyvinvointialueen palveluverkkoa. Muutokset ovat
vaikuttaneet myös hyvinvointialueen palveluihin esimerkiksi toimintoja lakkauttamalla. Toisena kaudenteemana on ollut hyvinvointialueen talouden tasapainottaminen, jossa hyvinvointialue on onnistunut. Sopeutustoimien jälkeen hyvinvointialueen talous on kääntymässä ylijäämäiseksi ja toiminnan alussa kertynyt alijäämä on kuroutumassa umpeen. Nyt on aika uudistaa palvelut.

Palaan loppuvuoden 2021 tunnelmiin. Edessä olivat ensimmäiset aluevaalit ja hyvinvointialueen
perustaminen. Alueen asukkailla ja tulevilla aluepolitiikoilla oli huoli siitä miten silloisille palveluille uudistuksessa käy. Osalle huolet ovat sittemmin muuttuneet todellisuudeksi palveluverkon muutosten myötä. Aluevaalien 2022 pääteemana oli ehdokkaan oman terveysaseman puolustaminen. En lähtenyt tähän mukaan. Omassa ajattelussa lähdin hakemaan mahdollista mallia miten palveluverkon uudistus tullaan tekemään. Pohdinnassa pinnalle nousivat periaatteet; alueellinen suunnittelu, ilman kuntarajoja, nykyinen väestöpohja ja väestöennusteet. Näistä kirjoitin verkkosivuilleni.

Kun tänään katsoo hyvinvointialuejohtajan tekemiä esityksiä aluehallitukselle palveluverkon perusteiksi, niin löytää edellä mainitut perusteet, jopa vastaavia kuvia kuin 2021 tehdyt kuvat verkkosivuillani. Miksi näin? Siksi, että juuri näin hyvinvointialueen palveluverkko pitääkin suunnitella. Hyvinvointialuejohtajan esityksessä palveluverkko perustuu kolmen pilarin varaan; suurempien kuntakeskusten palvelukeskuksiin, taajamien lähipalvelupisteisiin ja digitaalisiin palveluihin koko alueella.

Espoo yhdessä Kauniaisen kanssa on hyvinvointialueella oma kokonaisuutensa muuta aluetta
suuremman asukastiheyden vuoksi. Kirkkonummi, Nummela, Lohja ja Raasepori muodostavat
hyvinvointialueen suurimmat kuntakeskukset, joihin palvelukeskukset on perusteltua sijoittaa.
Hyvinvointialueen taajamien – kuten Karkkila, Veikkola, Siuntio, Inkoo ja Hanko – nykyiset ja tulevat lähipalvelupisteet määrittävät miten palveluverkon suunnittelussa onnistutaan. Taajamat yhdessä harvaan asuttujen seutujen kanssa tulee huomioida lähipalveluiden suunnittelussa. Ei voi olla niin, että näillä alueilla ei ole lähipalveluita ollenkaan tai niiden tarjonta rajoittuu vain aivan perustason palveluihin. Taajamien palvelutasoa ei tule jatkossa heikentää.

Hyvinvointialueen talous on nyt vahvemmalla pohjalla kuin alueen toiminnan alussa. Tehdyt toimet ovat vaikuttaneet talouteen. Kun talouden sopeuttamista ja toimintojen lakkauttamisia on tällä valtuustokaudella tehty, niin ymmärrän hyvin alueen asukkaiden huolen jatkuuko palveluverkon keskittäminen tulevallakin aluevaltuuston kaudella. Oma näkemykseni on, että nyt on aika tehdä suunnanmuutos palveluverkon keskittämisestä palveluiden uudistamiseen.

Hyvinvointialuejohtajan palveluverkon esityksessä on itseasiassa vastaus tähänkin kysymykseen. Palveluiden uudistaminen tulee perustua pitkälti kolmannen pilarin – digitaalisten palveluiden – hyödyntämiselle. Hyvinvointialueen digitaalisten palveluiden rakentamista on rajoittanut kunnilta saatujen tietojärjestelmien moninaisuus ja vaatimaton yhteensopivuus. Tähän asti hyvinvointialueen ei ole ollut järkevää rakentaa samaa digitaalista palvelua moneen huonosti yhteensopivaan rinnakkaiseen tietojärjestelmään. Digitaalisten palveluiden kehittäminen yksinkertaistuu ja nopeutuu oleellisesti, kun hyvinvointialueella päästään mieluiten yhteen tai enintään muutamaan rinnakkaiseen tietojärjestelmään. Tulevalla aluevaltuuston kaudella tulee keskittyä palveluiden uudistamiseen uusia mahdollisuuksia digitalisaatiota, tekoälyä ja uusia teknologioita täysimääräisesti hyödyntämällä.

Marko Suoknuuti
Kirjoittaja on siuntiolainen aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa).