Seniorit ovat voimavara –  ei menoerä

Eläkkeiden leikkaamista väläytellään jälleen julkisen talouden alijäämään paikkaamiseksi. Väärin! Maksussa olevia eläkkeitä ei tule leikata. Työeläkejärjestelmän toteutuksesta vastaavat suurimmaksi osaksi yksityiset työeläkelaitokset – ei valtio, kunnat tai hyvinvointialueet. Eläkkeisiin käytetään valtion budjetista vain 6,2 prosenttia.

Eläkkeiden indeksijäädytyksen myötä valtion verotulot pienenisivät ja noin 60 prosenttia indeksijäädytyksen aiheuttamasta työeläkemenojen säästöstä vahvistaisi vain yksityisten työeläkeyhtiöiden tasetta.

Lisäksi indeksijäädytys iskisi suureen määrään pieniä eläkkeitä. Suomessa mediaanieläke on vain 1886 euroa kuukaudessa. Työeläkeyhtiö Ilmarisen selvityksen mukaan pakollisten menojen jälkeen eläkkeestä jää keskimäärin käteen alle 600 euroa kuukaudessa. Ei tuollaisesta voi eikä pidä leikata!

Eläkeläiset maksavat jo nyt korkeampaa tuloveroa kuin vastaavasta palkkatulosta maksetaan. Jos eläkkeitä leikattaisiin, lopputulos saattaisi olla valtiontalouden kannalta miinusmerkkinen – varsinkin, kun leikkaus lisäisi monen eläkeläisen tarvetta asumistuelle ja muille tulonsiirroille.

Sen sijaan eläkejärjestelmän rönsyjä voidaan karsia. Ei ole perusteltua, että tutkinnoista ja ansiosidonnaisilta työttömyysjaksoilta kertyy eläkettä. Opiskelijat eivät maksa tutkinnosta työeläkemaksua eivätkä työttömät ansiosidonnaisesta. Ne maksetaan suoraan valtion pussista.

Myös sukupolvien vastakkainasettelu on turhaa. Väite siitä, että nykyiset työssä käyvät nuoret maksavat eläkejärjestelmän laskun ja vanhemmat sukupolvet hyötyvät, ei pidä paikkaansa. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon kokonaisveroaste ja yhteiskunnan tarjoamat etuudet.

Esimerkiksi ennen 1970-luvun peruskoulu-uudistusta oppikoulu oli maksullinen. Nykyään korkeakouluopiskelijoita tuetaan mm. antoisalla opintolainahyvityksellä ja palkat ovat korkeammat. Ennen vuotta 2005 eläkettä alkoi karttua tehdystä työstä vasta 23-vuotiaana, nykyisin jo 17-vuotiaasta. Aiemmin maksettiin myös korkeampaa tuloveroa ja asuntolainojen korot huitelivat jopa 20 prosentissa.

Eläkejärjestelmän keskeisin haaste tulevaisuudessa on työllisyys. Suurin osa työeläkemenoista rahoitetaan työntekijöiltä ja työnantajilta vuosittain kerättävillä eläkevakuutusmaksuilla. Siksi palkkasumman kehitys, työn tuottavuus ja talouskasvu ovat keskeisessä roolissa. On selvää, että tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa Suomessa, jossa väki ikääntyy vauhdilla ja lapsia syntyy vähän.

Eläkejärjestelmämme ei ole romuttumassa, jollei sitä romuteta. Se on oltava ennustettava ja reilu myös tuleville sukupolville. Ja juuri tähän heinäkuun alussa voimaan astuva eläkeuudistus vastaa. Eläkelaitoksille annetaan laajemmat mahdollisuudet sijoitustoimintaan. Sijoitusuudistus ja rahastoinnin vahvistaminen johtavat yhdessä siihen, että eläkeuudistus vähentää eläkemaksurasitusta erityisesti nuorten ja tulevien sukupolvien kohdalla.

Jos työeläkemaksuja halutaan alentaa ja vastaavasti työtuloista maksettuja veroja korottaa valtion talouden paikkaamiseksi, on riski, että eläkejärjestelmän kestävyys horjuu, jollei samalla tehdä vastaavia leikkauksia eläkemenoihin. Jos eläkejärjestelmää jouduttaisiin myöhemmin tukemaan valtion budjetista, tämä syventäisi alijäämää. Näin ongelma siirtyisi taskusta toiseen.

Työeläkemaksujen alentaminen ja vastaava verojen korottaminen siirtäisi verotaakkaa palkansaajilta ja yrityksiltä eläkeläisille. Tämä heikentäisi eläkeläisten ostovoimaa, koska he maksavat eläkkeistään veroa, mutta eivät enää maksa työeläkemaksuja.

Eläkevarat on suojattu syystä. Niitä ei ole tarkoitettu paikkaamaan valtiontalouden aukkoja, eikä poliitikkojen sössimisiä. Jos kukin hallitus saisi napsaista pienen siivun eläkerahastojen varoista, vaarantaisi se vähitellen eläkejärjestelmän tuotot ja kestävyyden.

Ja muistakaa: eläkeläiset kyllä osallistuvat yhteiskunnan talkoisiin monin tavoin. Seniorimme ovat voimavaramme, ei menoerä.