Koulu ja hyvinvointialue – nuorten tukiverkko, joka tarvitsee yhteisen suunnan

Nuori viettää koulussa suurimman osan päivää. Siitä muodostuu hänelle kodin rinnalle sosiaalinen yhteisö, jossa rakennetaan omaa identiteettiä ja kohdataan uusia luotettavia aikuisia. Koulu on siis enemmän kuin vain opinahjo lukemisen ja matematiikan oppimiseen.

Nuori ei kulje vain onnellisten tähtien alla ja kun ahdistaa, hän tarvitsee selviytyäkseen edes yhden aikuisen, joka kuuntelee, ymmärtää ja näkee, kun joku painaa mieltä. Jos ymmärtäjää ei ole, pahoinvointi voi saada vallan.

Koulun koko henkilökunta kohtaa mielenterveyden tai päihteiden käytöstä aiheutuvia ongelmia. Norten pahoinvointi ja päihteiden käyttö ovat tätä päivää. Kaikilla ei ole kuitenkaan keinoja tarttua tilanteeseen. Koulu on avainasemassa puuttumaan alkuvaiheessa näkyvään ahdistukseen ja ongelmaan. Varhainen yhteydenotto hyvinvointialueelle on tärkeää. Sillä on vastuu järjestää apua, tukea ja hoitopolkuja. Yhteistyö on tärkeää, jotta yksikään nuori ei jäisi väliinputoajaksi! On lähes turha hoitaa oireita, jos emme uskalla tarttua juurisyihin. Varhainen tuki on inhimillisesti kestävämpää ja halvempaa kuin myöhäinen kriisiapu

Koulun tehtävä ei ole korvata mielenterveyspalveluja, mutta se on tärkeä osa nuoren tukiverkkoa. Kun koko koulun henkilökunta saavat matalan kynnyksen koulutusta, tunnistamaan mielialan laskun, poissaolojen taustasyitä, nukkumisvaikeuksista, tai päihteiden käytön ensimerkkejä, päästään ongelmiin puuttumaan ennen kriisiä. Kuraattorin ja psykologin palvelujen piiriin tulee päästä heti. Turvallinen koulunhenki auttavat pahasta olosta toipumisessa ja uuden elämänkipinän löytymisessä.

Hyvinvointialueen vastuulla on varmistaa, että apua on tarjolla nopeasti ja joustavasti. Moniammatillinen tiimi, jossa on koulun edustajat ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ottavat kokonaisvastuun tilanteesta ja huolehtivat siitä, että tarvittavat hoidot etenevät. Säännöllinen yhteydenpito tapaamisin ja digitaalisin välinein pitää eri tahot ajan tasalla tilanteesta.

Nuoren toipumisessa on tärkeintä luottamus, jatkuvuus ja osallisuus. Nuoren tulee olla mukana luomassa omaa tukipolkuaan: tarpeitaan, auttajiaan ja ajankohtaa. Nuoren kanssa on puhuttava ja kuunneltava häntä. Päätöksiä ei pidä tehdä pelkästään hänen puolestaan. Yhteistyö toimii parhaiten, kun hänet otetaan vakavasti eikä apu katkea koulun oven sulkeutuessa. Nuoret kuuntelevat helpommin toisiaan kuin aikuisia. Koulutettu vertaisohjaaja on merkittävä linkki avun piiriin pääsemisessä.

Lopuksi on muistettava, että yksittäiset hankkeet eivät riitä, jos rakenteet eivät tue pitkäjänteistä yhteistyötä. Tarvitaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja, riittävästi resursseja ja ennen kaikkea yhteistä tahtoa. Kun koulu ja hyvinvointialue pelaavat samaan maaliin – avoimesti, ennakoivasti ja nuoren parhaaksi – voidaan monen elämän suunta kääntää ajoissa. Nuoren ei pitäisi joutua etsimään apua yksin, kun aikuisten verkosto voisi kantaa yhdessä.

Paula Lehmuskallio

Aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen

Kolumni on julkaistu Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kokoomuksen aluevaltuustoryhmän Hyvinvoinnin asialla -lehdessä toukokuussa 2026.