Kriisit pakottavat meitä kehittymään

Eurooppa-verkoston blogikirjoitus

Viimeisen kahden vuoden aikana olemme kulkeneet ennennäkemättömän polun Euroopan lähihistoriassa. Olemme kohdanneet ja lähes kukistaneet globaalin pandemian, jonka jälkeen meneillään oleva Venäjän hyökkäyssota on järkyttänyt koko Euroopan mannerta. Samaan aikaan olemme olleet kamppailussa ilmastonmuutosta, maailmantalouden heilahteluja, työttömyyden kasvua, kyberuhkia, populismia, ja viimeisempinä energia- ja ruokapulaa vastaan.

Venäjä on EU-maiden merkittävä maakaasun toimittaja, ja ajankohtainen energiakriisi on vahvistanut entisestään sen markkina-asemaa. Euroopan riippuvuus venäläisistä kaasuhanoista on kuitenkin todellista pienempi kuin mitä etenkin Putin antaa ymmärtää. Ongelmana on, että hintojen noususta huolimatta on edelleen halvinta ostaa ”venäläistä”.

Sitäkin vakavampi ongelma on, että hinnasta viis paisutamme päivittäin Venäjän sotakassaa lähes 850 miljoonan euron edestä. Fossiilisten polttoaineiden osuus Venäjän viennistä on ollut noin 63 % ja valtaosa siitä on kohdistunut Eurooppaan. Jos haluamme tehokkaasti puuttua Venäjän sotatalouteen, tässä olisi sen ydin.

Kriisit pakottavat meitä kehittymään, ja meidän on kyettävä varmistamaan, että kehityksen suunta on toivottu.

Putinin hyökkäyssodan seurauksena olemme joutuneet pohtimaan vaihtoehtoja venäläiselle kaasulle ja fossiilisille polttoaineille. Panostamalla nyt uusiutuviin energianlähteisiin emme ainoastaan tukisi kestävää eurooppalaista energiantuotantoa tulevaisuudessa, vaan voisimme jopa samalla tehdä ilmaston eteen palveluksen. 

EU-komissio julkaisi toukokuussa uuden RePowerEU-suunnitelmansa katkaista Euroopan riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista ennen vuotta 2027. Komission suunnitelman on kytketty myös vahvasti ilmastokriisin ratkaisemiseen. RePowerEU-suunnitelma tähtää energiansäästöön, energialähteiden monipuolistamiseen sekä uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamiseen. Tämän lisäksi EU on hyväksynyt useita pakotepaketteja, joilla on vaikutusta energian tuontiin Venäjältä.

Maailman Energiajärjestön IEA:n mukaan Eurooppa pystyisi jo kuluvan vuoden puolella vähentämään venäläisen maakaasun käyttöä kolmanneksella nykyisestä kohtuullisin kustannuksin. Muutos nykytilaan ei tapahdu itsestään, vaan vaatii yhtenäistä ja pitkäjänteistä poliittista ponnistelua useilla sektoreilla, sekä vahvaa kansainvälistä vuoropuhelua energiamarkkinoiden kehityksestä ja energiaturvallisuudesta.

Strategisen omavaraisuuden vahvistaminen on asetettava EU:n turvallisuuden ykköstavoitteeksi. Globaalien kriisien kohdatessa, kuten pandemian tai mantereella tapahtuvan sodan syttyessä on tärkeää pystyä toimimaan riippumattomana. Energiasta onkin tullut nyt venäläisille vahva geopoliittinen ase, jonka kustantajana olemme valitettavasti me eurooppalaiset.

Keskustelu venäläisestä kaasusta linkittyy myös erityisesti ajankohtaiseen vääntöön EU-taksonomiasta. Emme voi missään nimessä niin ilmaston, kuin meneillä olevan sodan vuoksi leimata venäläistä kaasua kestäväksi. Tämä olisi ristiriidassa kaikkien sanktioiden kanssa ja myös heikentäisi Euroopan uskottavuutta. Nyt, jos koskaan, on uskallettava irtautua kestämättömistä energialähteistä ja investoida aidosti kestävään tulevaisuuteen. 

Sirpa Pietikäinen 
Kirjoittaja on Euroopan Parlamentin jäsen