Paljonko uutta velkaa Antti Rinne?

Ehdokkaiden blogit

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on nerokkaasti brändännyt SDP:n esittämät vaalilupaukset ja miljardien pysyvät menonlisäykset tulevaisuusinvestoinneiksi. On paljon mukavampaa kierrellä ympäri Suomen turuilla ja toreilla lupaamassa investointeja osaamiseen, ihmisten hyvinvointiin ja eläkkeisiin kuin muistutella siitä, että valtiolla ei itseasiassa riitä rahat nykyistenkään palveluiden rahoittamiseen.

Rinne haluaa kirjaimellisesti pääministeriksi hinnalla millä hyvänsä. Miksi tyytyä pelkkään SAK:n vaalitukeen, kun vaalikampanjaa voi vivuttaa valtion velkarahalla? SDP ei onnistunut uskottavasti rahoittamaan edes ensi vuoden varjobudjettiaan, vaikka vaalilupaukset oli typistetty ja uudet verot viritetty äärimmilleen. Kertaluonteisilla Sitran ja Suomen Pankin taseiden ryöstöillä rahoitetaan pysyviä menoja. Harmaan talouden torjunnasta arvioidaan saatavan yltiöoptimistiset tuotot minimipanostuksilla. Rinteen on välttämätöntä ottaa rutkasti uutta velkaa, jos hän haluaa rahoittaa lupauksensa.

Rinne onkin todennut, että hän olisi valmis ottamaan lisää velkaa pääministerinä lupaustensa rahoittamiseksi. Rinteen ajattelu kulkee näin: nyt on vaikka velkarahalla lisättävä panostuksia palveluihin, jotta talous saadaan kestämään 2030-luvulle. Rinteen mukaan asiat on laitettava mittasuhteisiinsa – talous kulkee sadan vuoden sykleissä. Rinne on perustellut lisävelan ottamista muun muassa peruskoulu-uudistuksella. Uudistus oli toteuttamishetkellä kallis, mutta se on myöhemmin paljastanut menestykseksi.

Rinne on peruskouluesimerkkinsä kanssa osin oikeassa, mutta hän unohtaa mainita muutaman keskeisen taustaseikan. Ensinnäkin on selvää, että kaikkien kansalaisten perustaitojen vahvistaminen nosti suomalaisten osaamistasoa merkittävästi. Sen sijaan esimerkiksi pakollisen ja maksuttoman toisen asteen osalta hyödyt suhteessa kustannuksiin ovat hyvin epävarmat.

Toinen seikka, jonka Rinne unohtaa mainita, on kestävyysvaje. Käsitettä ei tunnettu 70-luvulla, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin positiivisesti kehittyneen huoltosuhteen varaan. Ikääntyneitä oli vähän suhteessa aktiiviväestöön, ja uusien veronmaksajien määrä kasvoi joka vuosi. Kehitys kääntyi vuonna 2010. Suomen työikäisen väestön määrä vähenee samanaikaisesti, kun vanhusväestön palveluiden tarve kasvaa. Hyvinvointiyhteiskunnan sykli on kääntynyt, eikä uuden syklin asettamia haasteita ole onnistuttu vielä ratkaisemaan.

On täysin vastuutonta, että äänestäjille lupaillaan miljarditolkulla uusia vaalilupauksia, vaikka nykyistenkään palveluiden rahoitusta ei ole onnistuttu turvaamaan. Liike Nyt ei suinkaan ole ainut Italian esimerkkiä seurannut poliittinen ryhmittymä Suomessa. Viiden tähden liike lupasi viime kevään vaaleissa kansalle suuria ja sai vaalivoiton. Puolue lupasi umpivelkaantuneen talouden ongelmiin ratkaisuksi lisävelalla toteutettuja ”tulevaisuusinvestointeja”. Tämä ei kelvannut EU:lle, joka hylkäsi Italian ensi vuoden budjettiehdotuksen ja vaati tilalle säästeliäämpää budjettia.

SDP käy vaaleihin vastaavalla velkapopulismilla kuin Viiden tähden liike. Kun katsoo asiantuntija-arvioita Suomen taloudesta ja demareiden vaalilupauksia, on todennäköistä, että komissio ei hyväksyisi Suomelta budjettia, johon demareiden kaikki vaalilupaukset olisi mahdutettu. Vaikka Suomen talouden tilanne on kohentunut nykyisen hallituksen kaudella, arvioi Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV tuoreessa raportissaan, että tulevalla vaalikaudella säästökuuria on pakko jatkaa ja kestävyysvajeen umpeenkurominen vaatii lisää rakenteellisia uudistuksia. Tähän mennessä rakenteelliset uudistukset ovat olleet SDP:lle synonyymi pysyville menonlisäyksille.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa tarvitaan keskustelua hyvinvointimme kestävyydestä. Ilmastonmuutoksen ohella suomalaisten hyvinvointia uhkaa heikkenevän huoltosuhteen myötä pahentuva kestävyysvaje. Kumpikin haaste odottaa yhä ratkaisua, ja vastuu seurauksista lepää tulevien sukupolvien hartioilla. Mutta toisin kuin ilmastonmuutos, on kestävyysvaje kukistettavissa Suomen omilla toimilla. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy muista Pohjoismaista.

Loppupeleissä Rinteen tulevaisuusinvestoinnit ovat osuva termi, koska Rinteen investointilupaukset rahoittavat tulevat sukupolvet. Näitä sukupolvia varmasti kiinnosta tieto siitä, kuinka paljonko uutta velkaa Rinne ottaisi lupaustensa rahoittamiseksi?