Onko sisäministereillä EU-politiikkaa?

Kansanedustajien blogit

Sitä olisin itsekin saattanut muutama vuosi sitten kysellä. Nyt tilanne on varsin toinen, minkä koin nyt myös käytännössä osallistumalla ensimmäistä kertaa sisä- ja maahanmuuttoministerien kokoonpanossa EU:n ministerineuvostoon viime torstaina ja perjantaina.

Moni kyseli kokouksen tapaamisissa ja täällä kotonakin, että onko tunnelma ihan eri kuin kauppa- tai kehitysministereiden kokouksissa. Jotenkin tuntuu, että ei lopulta niinkään. On päivänselvää, että varsinkin kehitysministereiden mutta myös kauppaministereiden ajattelussa on enemmän kansainvälistä solidaarisuutta ja vähemmän pyrkimystä ongelmien pitämiseen Euroopan ulkopuolella. Mutta neuvoston keskustelujen logiikan kannalta sanoisin kuitenkin, että hyvin vähän EU:n yhteistä pakottavaa päätöksentekoa sisältävä kehityspolitiikka erottuu omanlaisenaan, kun taas kauppa- ja sisäministereissä on sama perusasetelma eli eri mailla on pääosin kansallisesta perinteestä ja tilanteesta nousevat tulokulmansa, joita komissio ja puheenjohtaja yrittävät virallisten ja epävirallisten keskustelujen pohjalta yhdistellä niin, että komission esityksiä saataisiin hyväksytyksi.

Aloitimme torstaina epävirallisella pienemmän maaryhmän terrorismiaamiaisella. Aiheena oli islamistinen radikalismi. Huomasi heti, että Keski-Euroopassa erityisesti salafismi (islamin ns. alkuperäistä tulkintaa korostava uskonsuunta) ja sen ilmeneminen on huomattavasti vahvemmin kollegoiden huulilla. Valitettavasti radikaalit uskontulkinnat ovat ilmeisesti lisänneet osuuttaan viime vuosina. Suomessa piirit ovat pienemmät, mutta väkivaltaan kannustava radikalisaatiota on meilläkin. Päätimme viime viikolla Sisäministeriössä teettää kaksi tutkimusta tilanteesta myös Suomessa.

Toinen periaatteellisesti monitahoinen aihe oli neuvoston lounaskeskustelu terrorismia tukevan sisällön poistamisesta internetistä. Tällä hetkellä työtä tehdään EU:n ja alustapalveluiden (google, facebook jne) vapaaehtoisena yhteistyönä. Alustajätit ovat sitoutuneet siihen, että yrittävät poistaa selkeästi terrorismiin kiihottavan tai siihen ohjeistavan materiaalin. Haaste on, että propaganda ilmeisesti siirtyy pienemmille alustoille, joita on vaikea saada nopeasti ja kattavasti mukaan vapaaehtoiseen sensuuriin. Tästä syystä keskustelu velvoittavasta lainsäädännöstä asiassa on kasvussa.

Itse olen varovainen siinä kuinka pitkälle kannattaa mennä. Ensinnäkin olen hieman skeptinen, missä määrin sensuuri toimii edes satunnaisten surffaajien kohdalla. Toiseksi olisin hyvin varovainen sensuroimaan mitään mielipiteiksi tulkittavissa olevia asioita tai mitään sellaisia ohjeita, joita voi käyttää rauhanomaisestikin. Jos menemme liian pitkälle sensuurin puolelle, hukkaamme paljon sellaista jota yritämme terroristeilta suojella.

Neuvoston kokousaiheet koskivat mm. viranomaisrekistereiden parempaa tiedonvaihtoa EU-maiden välillä, lentomatkustajien eurooppalaista matkustajatietojärjestelmää, kriisinhallintaoperaatioiden hyödyntämistä myös rikoksentorjunnallisessa tiedonhankinnassa ja EU:n yhteisten tiedustelu-, poliisi- ja rajaviranomaisten resurssien vahvistamista. Yksityiskohtiin menemättä silmiinpistävää on minusta, että uhkien merkitykseen nähden tietojärjestelmien yhteiskäyttöön satsataan aivan liian vähän rahaa. EU:n tulevien vuosien rahoituskehyksissä yhteisiin turvallisuusjärjestelmiin täytyy satsata suhteessa nykyistä enemmän.

Listalla ei nyt ollut päätösasioita maahanmuutosta, mutta kävimme siitä tilannekeskustelun. Osa varsinkin viime vuosien maahanmuutosta sivuun jättäytyneistä maista kokee, ettei asia tällä hetkellä ole juurikaan ajankohtainen, kun uusien turvapaikanhakijoiden määrät Välimerellä ovat rauhoittuneet. Omalta osalta tyrmäsin tämän tulkinnan. Olemme nyt ehkä 2015 maahanmuuttokriisin kriittisimmässä vaiheessa. Jos parempaa ei keksitä, Eurooppaan on jäämässä satoja tuhansia kielteisen päätöksen saaneita. Pysyvä laittomasti maassa olevien vähemmistö. Jos olet laittomasti maassa, joudut yleensä myös elättämään itsesi harmaassa taloudessa ja olet helpommin houkuteltavissa rikoksiin tai jopa terrorismin polulle.

Keskustelin toimeenpanokelpoisen kielteisen päätöksen saaneiden palautuksista perusteellisesti myös maahanmuuttokomissaari Dimitris Avramopouloksen kanssa. Tarvitsemme hänen apuaan erityisesti Irakin kanssa, jotta saamme välttämättömät palautukset toteutettua järjestyneesti. Tapasin erikseen myös Ruotsin ja Hollannin maahanmuuttoministerit yhteisten näkemysten hakemiseksi. Tukholmassa aion käydä tarkemminkin, koska Ruotsissa on painiskeltu meillä nyt olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kanssa jo hieman pidempään. Kaikki mitä voimme heidän kokemuksistaan oppia, on kullanarvoista.

Euroopan maahanmuuttosääntöjen osalta kevät tulee olemaan ratkaisevaa aikaa. Yritämme saada neuvostossa sovun Euroopan yhteisen turvapaikkasäännöstön uudistamisesta. Tarve on ilmeinen, koska vuoden 2015 kriisissä säännöt eivät toimineet. Paketin kulmakiven täytyy olla se, että Dublin-sääntö toimii nykyistä paremmin. Pääsääntöisesti turvapaikkahakemus pitää siis käsitellä siinä jäsenmaassa, johon hakija ensimmäisenä tulee sen sijaan, että hakijoita salakuljetetaan ympäri Eurooppaa. Jos tulijoiden määrä ylittää tietyn rajan suhteessa väkilukuun, osa hakijoista sijoitetaan muihin maihin. Näin tapahtuu käytännössä joka tapauksessa, jos ensimmäisen maan resurssit loppuvat ja kävi myös 2015 kuten tunnettua. Kysymys on, tehdäänkö se järjestyneesti ja rajoitetusti vai laittoman vaeltamisen kautta.

Nyt haetaan sellaisia prosentteja, jakosääntöjä ja muita mausteita, joilla homma toimisi järkevästi ja ottaisi huomioon eri maiden poliittisen hyväksyttävyyden. Minusta samassa yhteydessä pitäisi yrittää luoda myös toimiva kehikko yhteisille toimille kielteisen päätöksen saavien osalta. Heitäkin väistämättä tulee nyt ja jatkossa. Katsotaan miten pitkälle päästään, mutta yhteinen ratkaisu olisi meille kaikille kyllä parempi kuin hajaantunut reagointi.

The post Onko sisäministereillä EU-politiikkaa? appeared first on Kai Mykkänen.