Hyvinvointipolitiikan verkoston blogi: Hyvinvointipolitiikkaa maakuntiin

Uutiset

Sote-uudistuksen läpivienti on hallituskauden yksi tärkeimmistä tavoitteista. Kaikilla osapuolilla on oma näkökanta siitä, mitä se tarkoittaa ja mihin sillä pyritään. Ihmisillä on myös huolia palveluiden saatavuudesta, kustannusten noususta ja palvelun laadun heikkenemisestä. Kokonaisuus on kuitenkin niin iso, että se tarkoittaa väkisinkin hyvin laajaa selvitystyötä, jonka hahmottaminen vaatii syvällistä perehtymistä ja sisällön tuntemista. Moni asiantuntija ottaa myös julkisesti kantaa yksittäisiin asioihin omasta näkökulmasta, jolloin hän ei välttämättä ota huomioon kovinkaan laajasti kokonaisuutta. Moni asiantuntija on julkisen puolen työntekijä, joten heidän näkökulmansa voi olla kohdistettu omaan kokemuspohjaan.

Osassa alueista sairaanhoitopiiri tuottaa jo tulevan mallin mukaista palvelua. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa Eksote tuottaa kaiken erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vuodesta 2010 lähtien. Koko tämän ajan toimintaa on kehitetty ja viimeisten vuosien aikana on kokonaisuus alettu saamaan alueellisesti yhteneväksi. Toiminnan kehittäminen vie aikaa ja mitään pika ratkaisuita ei ole odotettavissa missään. Etelä-Karjalan pienessä maakunnassa on sairaanhoitopiiri suuri toimija. Puolen miljardin budjetti on alueellisesti valtava ja henkilömäärän ollessa yli 4000 on se yksi alueen suurimmista organisaatioista.

Suuruus tuo mukanaa myös ongelmia. Sama kuin muissakin suurissa julkisissa organisaatioissa, hallinto on iso osa toimintaa. Pienen yksittäisen asian hoitaminen voi vaatia päätöksen ylimmässä johdossa, joka on monen askeleen päässä suorittavasta portaasta. Esimerkiksi kotihoidon yksittäinen työntekijä luottaa ohjelmaan, joka suunnittelee päivän aikataulutuksen. Ohjelma juoksuttaa työntekijöitä ristiin ja työajasta menee suuri osa autossa istumiseen. Kuitenkin isossa tilastossa homma näyttää toimivan tehokkaasti. Yksittäisen työntekijän mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin vähenee.

Suuren budjetin kohdalla voi pienten summien merkitys hävitä. Johto saattaa käyttää rahaa merkittävästi ulkomaanmatkoihin, tarjoiluihin, edustustilaisuuksiin ja kiinteistöihin, joilla ei pienemmässä budjetissa olisi tilaa. Aikaisemmin kuntien hoitaessa palveluita, ei tämmöiset olisi tulleet kysymykseen, mutta nyt ne häviää muiden numeroiden sekaan budjetissa. Poliitikkojen vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa näissä on vähentynyt merkittävästi. Aikaisemmin jokaisessa kunnassa mietittiin jokainen käytetty euro tarkasti, nyt koko maakunnassa on yksi valtuusto, yksi hallitus ja yksi tarkastuslautakunta katsomassa isoa kokonaisuutta.

Kuinka tarkastuslautakunta voi seurata ja valvoa näin valtavaa kokonaisuutta, niin että ne pienetkin yksityiskohdat tulisi huomioitua? Tähän tarvitaan ulkoisen tarkastuksen työntekijät, tilintarkastajat ja aktiiviset lautakuntalaiset. Työ on kokopäivätyötä ja sitä on valtavasti. Kaikkeen toimintaan ja investointeihin tulee olla aianmukaiset perustelut ja kymmenien tuhansien investointia ei voida ohittaa pikku asiana.

Maakuntien vastuulle tulee jäämään kokonaisuuksien kehittäminen, mutta osa palveluista on järkevää tuottaa yksityisesti tai kolmannen sektorin toimintana. Yksittäinen palvelutalo voi hyvin olla kilpailutettua toimintaa, samoin vastaanottotoiminta tai vaikka hammashoito, joissa  tietty palvelu voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja laadukkaasti pienessä napakassa yksikössä. Olennaista ulkoistuksissa on kuitenkin ymmärtää kilpailutusten tekemisen perusteet. Kriteerit millä tuottaja valitaan pitää olla selkeät. Palvelun hinta on yksi tekijä, mutta olennaista on huolehtia myös palvelun hyvästä laadusta. Sekä julkiselle sektorille, että ulkoistetulle palvelulle tarvitaan laadunvalvonnan kannalta hyvä laatumittaristo, joka tulee olla kilpailutuksen tärkeä osa. Ostettu palvelu pitää olla laadukasta ja se tulee pystyä mittaamaan. Sopimukseen tulee olla kirjattuna myös sanktiot sopimuksen rikkomisesta, esimerkiksi määrän tai laadun kannalta.

Meillä on Suomessa lukuisia esimerkkejä huonosti onnistuneista kilpailutuksista, missä yksityinen palveluntuottaja ei ole tuottanut sovittua palvelua. Aina sanktioita ei ole muistettu kirjoittaa sopimuksiin, jolloin palvelun tuottaja on päässyt kuin koira veräjästä. Samoin huonot ja epäonnistuneet kilpailutukset vievät huomion lukuisilta onnistuneilta ulkoistuksilta. Julkisella puolella laatua ei ole totuttu mittaamaan, eikä huonosta palvelusta ole ollut myöskään sanktioita. Johtajat ovat vakuuttaneet toimivansa jatkossa paremmin ja tämä on riittänyt taas seuraavaan vuoteen, jolloin asiaa on mietitty uudelleen.

Tulevassa sote-ratkaisussa on tärkeää luoda kaikelle toiminnalle mitattavissa olevat laatukriteerit, jotka koskevat kaikkia palveluntuottajia. Palveluiden valvonta on organisoitava niin, että kaikki päätökset on jollakin tavalla perusteltuja ja valvottuja. Toiminnan on oltava tehokasta, niin kustannuksiltaan kuin laadultaan. Poliittinen vastuu tästä on suuri ja isoja organisaatioita johdettaessa iskee helposti vauhtisokeus, jossa pienet asiat unohtuvat. Organisaation suuruus ei saa olla selityksenä sille, että yksittäisten yksiköiden, niin julkisten kuin yksityistenkin toimintaa ei tarkasteta tarkoituksenmukaisesti.

Juha Jormakka

Projektipäällikkö,
Saimaan AMK