Puoluetoimistolta eväitä elämään

Uutiset

Miksi juuri puoluetoimisto?

Tuohon kysymykseen olen kuluneen viikon aikana saanut vastata useampaan otteeseen. Se on noussut esille niin puolueen sisällä kuin ulkopuolistenkin keskuudessa. Toisaalta 15-vuotiaan nuoren TET-viikkoa ajatellessa ei ensimmäisenä välttämättä tule mieleen maan toisella puolella sijaitseva puoluetoimisto. Politiikkaa kun pidetään yhä pääasiassa aikuisten harrastuksena vaikeiden termiensä ja talouskiemuroittensa tähden. Itse en kuitenkaan ennakkokäsityksistä huolimatta koe politiikan rajautuvan vain aikuisten huviksi. Olen nähnyt, että maastamme löytyy sadoittain nuoria, joilla on halu rakentaa Suomea, josta voimme olla ylpeitä myös tulevaisuudessa. Itsekin voin yhtyä tuohon tavoitteeseen ja se on myös yksi syy sille, miksi päädyin viettämään viikon kokoomuksen puoluetoimistolla.

Halu rakentaa entistä parempaa Suomea ei ollut kuitenkaan ainoa syy valitsemaani TET-paikkaan, koska sitä tavoitetta voi edistää myös lukemattomilla muilla tavoilla. Yksi suurimmista syistä löytyy kuitenkin syksyltä, lukuvuoden ensimmäiseltä TET-jaksolta, jonka päädyin muutaman mutkan kautta viettämään kotikaupunkini kansanedustajan Markku Eestilän ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen siipien suojassa. Voin lähes varmasti sanoa, että tuo viikko vahvisti sisäistä paloa politiikkaa kohtaan entisestään. Sen jälkeen tiesin, etten haluaisi käyttää toista TET-viikkoani kaupassa hyllyttäen, jos minulla olisi myös nyt mahdollisuus kokea jotain yhtä ainutlaatuista. Tuo ajatus mielessä lähdin tutkimaan vaihtoehtoja, joista selkeästi mielenkiintoisimmaksi osoittautui puoluetoimisto. Päädyin hetken pohtimisen jälkeen lopputulokseen, että se olisi paikka, jolla olisi todella paljon annettavaa nuorelle kokoomuslaiselle. Enkä todellakaan ollut sen suhteen väärässä.

Sillä hetkellä, kun myöntävä vastaus kilahti sähköpostiini, alkoi viime kerrasta tuttu jännitys kasautua vatsan pohjaan. Yleensä pidän jännitykseni kurissa lähes tilanteessa kuin tilanteessa, mutta tämän lukuvuoden TET-viikoilla en ole välttynyt sydämen tykytyksiltä saati sitten käsien tärinältä. Näin jälkeenpäin ajatellen on kuitenkin aivan itsestään selvää, ettei moiseen olisi ollut tarvetta. Varsinkin viikon ollessa loppusuoralla, tuntuu ajatus muutaman päivän takaisesta jännityksestä lähes vieraalta.

Maanantaina kävellessäni kohti Kansakoulukujaa en tiennyt mitä odottaa tulevalta viikolta. Siitä olen kuitenkin varma, etten osannut edes kuvitella, kuinka paljon se tulisi minulle antamaan. Vasta viikon lopettaneena on vaikea tiivistää sanoiksi kaikkea, mitä olen päässyt tekemään ja kokemaan. Jotain ehkä kuitenkin kertoo se, että viikko lipui ohi mielettömän nopeasti. En olisi myöskään pannut vastaan, jos olisin voinut jäädä toimistolle vielä toiseksikin viikoksi.

Päällimmäiseksi jäi mieleen heti maanantaina huomaamani positiivinen yllätys – en ollut tullut Helsinkiin vain seuraamaan muiden työtä, vaan pääsin itsekin heti viikon alussa työnteon makuun. Heti maanantaina päädyin koneen ääreen valmistelemaan mm. kansalaispalautteiden vastauksia. Useille tuollaiset kuulostavat varmasti tylsiltä toimistohommilta, mutta minulle niillä oli iso merkitys. Oli hienoa tulla aamulla toimistolle, hakea kupillinen mustaa kahvia ja asettua koneen ääreen tekemään hommia, joilla tiesi olevan merkitystä muinakin kuin tettiläisen hanttihommina. Nuoren näkökulmasta on hienoa saada luottamusta ja tuntea olevansa enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Se on myös merkittävä etappi matkalla kohti työelämää.

Viikko ei kuitenkaan koostunut pelkästä toimistolla työskentelystä, vaan pääsin viestintäryhmän kanssa seikkaillessani näkemään myös, miten puolueen somea oikein tehdään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan astuin myös epämukavuusalueelleni Twitterin maailmaan ja pääsin myös kuvaamaan omaa päivääni puolueen Instagramin puolelle. Kohokohtiin kuitenkin näistä seikkailuista päätyvät puhemies Paula Risikon ja puolueen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Petteri Orpon tapaamiset. Ennen viime vuoden eduskuntaviikkoani olin pitänyt poliitikkoja jäykkinä ja ajoittain myös kylminä persoonina, joille valta on kaikki kaikessa. Tämän viikon aikana viimeisetkin rippeet tuollaisesta ajatusmaailmasta hävisivät kuin tuhkana tuuleen. Nykyään näen poliitikot normaaleina ihmisinä. Ihmisinä, jotka haluavat tehdä töitä paremman isänmaan puolesta, vaikka jokainen tätä tavoitetta kohti luoviikin omalla tavallaan. Useista valtion johtohahmoista keitä olen saanut kunnian tavata, on kuoriutunut ihmisläheisiä ja valovoimaisia persoonia, jotka tekevät tätä työtä intohimosta eivätkä pelkästä vallanjanosta.

Samaan kastiin menee myös puoluetoimiston väki, jolle en voisi olla kiitollisempi mahtavasta työskentelyilmapiiristä. Vaikka tiesin, ettei puolueen ytimessä työskentelevien ihmisten arki ole läheskään niin edustuskeskeistä kuin puolueen kärkihahmojen, oli silti pienoinen yllätys, kuinka rento tunnelma toimistolla oli työnteon lomassa. Sen lisäksi viikkoon mahtui mukaan myös useita mielenkiintoisia keskusteluja, jotka tulen muistamaan vielä usean vuoden kuluttua.

Viikon edetessä kävin myös päivä päivältä varmemmaksi siitä, että politiikka on sitä, minkä parissa haluan työskennellä myös tulevaisuudessa. Henkilö, jolta puuttuu sisäinen palo politiikkaan voisi jopa väittää, että kyse on pelkästä alkuhuumasta, mutta itse uskon vahvasti, että näin omalta tuntuvan asian edistäminen ei kaadu alkumatkaa varjostaviin vaikeuksiin, saati sitten muiden mielipiteisiin. Ei varsinkaan silloin, kun ympärillä seisoo vahva puolueyhteisö.

Tästä puolueyhteisöstä, ja ennen kaikkea kokoomusnuorista, olen löytänyt myös tietynlaisen kodin, jossa ihmiset jakavat saman arvopohjan ja omia ajatuksiaan voi jakaa saman intohimon omaavien ihmisten kanssa. Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut kutsuvat tätä kokoomusperheeksi. Nykyään voin myös samaistua vahvasti siihen puoluerakkauteen, jota kummastelin useamman vuoden ennen omaa liittymistäni. Harvoin sitä voi tuntea itsensä niin ylpeäksi kuin seistessään torilla kokoomusliivi päällä omien arvojensa takana.

Uskon, että kulunut viikko antoi minulle ainutlaatuisia kokemuksia, sekä arvokkaita tietoja ja taitoja niin elämään kuin poliittisellekin kentälle. Eduskunnasta, opetusministeriöstä ja puoluetoimistosta saamaltani pohjalta on hyvä ponnistaa kohti vaalikevättä ja tulevaisuuden Suomea, jossa saa tehdä.

Niina Paldanius
Iisalmelainen kokoomusnuori ja puoluetoimiston TET-harjoittelija

Artikkeli Puoluetoimistolta eväitä elämään näkyi ensin kokoomus.fi.