Suomen EU-puheenjohtajuuskausi oli pettymys: hallituksen EU-juna jäi asemalle

Uutiset

Suomen kolmas kausi EU-puheenjohtajamaana alkoi 1. heinäkuuta 2019. Kuuden kuukauden pituinen puheenjohtajakausi osui Euroopan tulevaisuuden kannalta taitekohtaan. Uusi parlamentti, uusi komissio, Brexit sekä EU:n budjetti oli puheenjohtajuuskauden erityispiirteitä.

Suuren valiokunnan kokoomusryhmän julkilausuma Suomen EU-puheenjohtajakaudesta

Suomen ohjelman valmistelu käynnistyi kevään aikana pääministerin johdolla, yhteistyössä eduskuntapuolueiden kanssa. Hallitus kunnioitti pitkälti EU-puheenjohtajakausiohjelmassaan parlamentaarisen työryhmän valmistamia ehdotuksia painopistealueiksi. Pääpainopisteet olivat yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen, kilpailukykyisempi ja sosiaalisesti eheämpi unioni, EU:n aseman vahvistaminen globaalina ilmastojohtajana ja kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaaminen. Näiden painopisteiden lisäksi muuttoliikkeen hallinta sekä monivuotisen rahoituskehyksen viimeisteleminen olivat keskeisiä tekijöitä.

Tavoitteet olivat kunnioitettavia sekä kunnianhimoisia, mutta jäivät joko kokonaan toteuttamatta tai vesittyivät huomattavasti. Uuden komission nimityksen venyessä tilaa olisi ainakin parlamentin näkökulmasta katsottuna jäänyt omien tavoitteiden edistämiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Brysselissä Suomea arvosteltiin siitä, että pakollisten alkuesittelyjen jälkeen suomalaisministerit Eurooppa-ministeri Tuppuraista lukuun ottamatta eivät näkyneet parlamentissa eivätkä osallistuneet instituutioiden välisiin lainsäädäntöneuvotteluihin ja osallistuivat heikosti myös neuvoston kokouksiin, joissa puheenjohtajina toimivat usein valtiosihteerit.

Suurien puheiden ja kunnianhimoisten tavoitteiden jälkeen käteen jäi pelkkä epäily hallituksen vähittäisestä poliittisesta tahdosta sekä ihmettely hallituksen kyvyttömyydestä toteuttaa asioita EU-tasolla.

Suomen esitys monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2021-2027 oli lässähdys

Suomen puheenjohtajakauden suurin asiakokonaisuus oli MFF-neuvottelut. Hallituksen pyrkimys oli viimeistellä neuvottelut tulevasta rahoituskehyksestä. Suomen hallitus epäonnistui siinä perin pohjin. Suomen laatimaa ehdotusta budjetiksi on kritisoitu komission, jäsenmaiden sekä EU:ta seuraavien asiantuntijoiden suunnasta vanhanaikaiseksi ja kunnianhimottomaksi. Lähes kaikki ovat tyrmänneet Suomen esityksen Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenistä alkaen ja vain pari-kolme jäsenmaata on antanut sille vaimeaa tukea. Tällä perusteella näyttää nyt, ettei Suomen esityksen pohjalta ole edellytyksiä edetä.

Suomen maine EU:ssa innovatiivisena ja eteenpäin katsovana jäsenmaana on ottanut takapakkia, koska Suomen hallituksen esityksessä osoitetaan rahaa vain vanhoihin kohteisiin ja uusista ja luovista kohteista leikataan. Euroopan komissio on ehdottanut EU:n tulevan seitsemän vuoden budjetiksi 1,11 prosenttia jäsenmaiden BKT:stä. Esityksessään komissio on panostanut tulevaisuuden kannalta tärkeisiin menoihin kuten digitalisaatioon, tutkimukseen ja maahanmuuttoon. Suomen ehdotus oli 1,07 prosenttia. Tämä on aivan liian vähän. Jokainen prosentin kymmenys on merkityksellinen. Hallituksen ehdottamat summat eivät riitä sekä vanhojen menojen, kuten maatalouden että uusien prioriteettien hoitoon Brexitin jälkeen.

Sisämarkkinoita, innovaatioita ja digitaalitaloutta varten Suomen esityksessä on varattu 151 miljardia euroa komission alkuperäisen ehdotuksen ollessa 166 miljardia. Tämä on suuri pettymys. Sisämarkkinoiden kehittäminen sekä kilpailukyvyn vahvistaminen ja rakenteellisten uudistusten vauhdittaminen ovat EU:n elinehto. On kiusallista huomata, miten hallituksen toimet ovat vieneet Suomen EU:n taantumusta ajavien maiden joukkoon. Suuren valiokunnan kokoomusjäsenet peräänkuuluttavat korjausliikettä Suomen maineen palauttamiseksi.

Oikeusvaltioperiaatetavoite vesittyi

EU-puheenjohtajakauden tavoitteena oli ”saada aikaan tasapainoinen ja tehokas mekanismi, jossa EU:n rahoitus kytketään oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.” Kokoomus iloitsi tästä tavoitteesta. Oikeusvaltioperiaatteen puolustaminen EU:ssa on ollut kokoomuksen keskeinen sekä pitkäaikainen kysymys. Pääministeri Kataisen aikana, vuonna 2013 Saksan, Hollannin, Tanskan ja Suomen ulkoministerit lähettivät komission puheenjohtaja Barrosolle kirjeen, jossa esitettiin tarve luoda mekanismi turvaamaan EU:n perusarvojen kunnioittaminen jäsenvaltioissa.

Syksyllä puheenjohtajakauden aikainen pääministeri Rinteen lausunnot herättivät ristiriitaisuudestaan hämmennystä. Rinteen sanomisten selvittäminen vei aikansa, mutta lopputulema oli pettymys: tavoite oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen kytkemiseksi EU-rahoitukseen vesittyi. Hallituksen ratkaisu toimii siten, että se rankaisee jäsenvaltioita mahdollisista tukirahojen väärinkäytöksistä ja korruptiosta, mutta ei puutu oikeusvaltioperiaatteiden rikkomiseen. Tätä varten on jo olemassa mm. Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF. Toisin sanoen EU:lla ei ole edelleenkään välineitä puuttua oikeusvaltioperiaatteen rikkomiseen.

Antti Rinteen lausunnot hämmästyttivät syksyn mittaan suomalaisia ja eurooppalaisia. Euroopan komissio joutui mm. korjaamaan Rinteen lausuntoja Brexitistä. Pahimmassa tapauksessa pääministerin hajanaiset lausunnot voivat horjuttaa Suomen uskottavuutta EU:ssa ja vaikuttaa negatiivisesti EU:n suosioon Suomessa.

Yhteisessä turvapaikkapolitiikassa ei edetty

Suomi otti puheenjohtajakauden tavoitteekseen edistää yhteistä turvapaikkapolitiikkaa. Nykyinen järjestelmä osoittautui toimimattomaksi, kun turvapaikanhakijoiden määrät vuonna 2015 nousivat ennätyslukemiin. Sopimuksen uudistaminen on ollut jo pitkään EU:n agendalla. Kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta Suomi ei pystynyt saamaan kautensa aikana sitovaa vastuujakomekanismia.

Suomen tavoite ei myöskään näkynyt Suomen budjettiesityksessä monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Komissio oli omassa ehdotuksessaan ehdottanut 30 miljardia euroa muuttoliikeitä ja rajaturvallisuutta varten. Suomen esityksessä luku oli kutistunut noin 23 miljardiin. Kysymys kuuluu, oliko hallitus tosissaan maahanmuuttoliikkeen hallinnasta ja turvallisuudesta vai oliko tämä tyhjää puhetta? Kaikki liittyy kaikkeen. Esimerkiksi Lähi-Idän alati muuttuva tilanne heijastinvaikutuksineen muodostaa merkittävän haasteen Euroopan unionille. Kokoomuksen mielestä konfliktien ehkäisyn ja potentiaalisten kriisien monitoroinnin on oltava nykyistä huomattavasti merkittävämmässä roolissa EU:n yhteisessä ulkopolitiikassa.

Ilmastopolitiikka jätti toivomisen varaa

Suomen hallituksen tavoitteena oli saada EU hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Valitettavasti tämäkin tavoite jäi puolitiehen ja yksiselitteistä sitoumusta ei saatu aikaan. Puola ei halunnut sitoutua konkreettisiin toimiin tavoitteen saavuttamiseksi. Puolan vastustus oli valitettava asia. Valitettavaa oli myös se, että hallitus luopui aikomuksistaan järjestää ilmastohuippukokous puheenjohtajakauden päätteeksi, josta hallituspuolueet olivat sopineet hallitusneuvotteluissa.

Ilmastonmuutoksen kannalta Suomen MFF-esitys jätti toivomisen varaa. Suomen hallitus panostaisi erityisesti maataloustukien ylläpitämiseen ja leikkaisi digitalisaatiosta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Ilmastonmuutos ja digitalisaatio ovat rajat ylittäviä haasteita ja ilman EU-tason rajat ylittäviä ratkaisuja asiat eivät etene. Hallitus on ilmeisesti valmis tekemään ”tulevaisuusinvestointeja” vain, mikäli ne kasvattavat heidän kannatustaan. Aidot tulevaisuusinvestoinnit yhteisen mantereemme puolesta jäivät hallituksen budjettiesityksestä rannalle.

EU:n laajentuminen jäi jumiin

Suomen puheenjohtajakauden aikana EU:n laajentuminen ei ottanut vaadittavia askelia. Suomen kaudella oli tarkoitus aloittaa jäsenyysneuvottelut kahden mahdollisen uuden jäsenvaltion kanssa. Neuvottelut Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa kuitenkin tyrehtyivät. Mantereemme turvallisuuden kannalta on tärkeää saada EU:n rajoilla olevat maat arvopohjaisesti lähemmäksi EU:ta. Vasta 1990-luvulla alueella käytiin veristä sotaa ja tehtiin etnisiä puhdistuksia. Laajentuminen on ollut Euroopan menestyksekkäin strategia. Sillä edistetään rauhaa, vapautta ja vaurautta.

Johtopäätökset

Vaikka virallisissa puheissa Suomen puheenjohtajakautta kehutaan maltillisen diplomaattisesti, on lopputulema pettymys, joka heikentää Suomen keräämää luottamuspääomaa. Pahimmillaan tämä näkyy meneillään olevissa EU-budjettineuvotteluissa. Oli toisaalta hienoa huomata, että kiertotalous ja hybriditurvallisuus olivat melko hyvin esillä puheenjohtajuuskauden aikana.

Hyvän virkamieskunnan ja huolellisen valmistelun ansioista Suomi suoriutui puheenjohtajuuskaudesta teknisesti hyvin arvosanoin, mutta ministeritasolla meiltä puuttui poliittista tahtoa ja taitoa toteuttaa tavoitteita. Loppukuvaksi muodostui, että kun muu hallitus katsoi kotimaahan, jäi puheenjohtajuustaakka Eurooppa-ministerin harteille. Hallituksen intressissä tulisi olla Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaaminen, myös EU:ssa. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi jätti pahan maun suuhun.

Kokoomuksessa uskomme, että aktiivisena osana länttä sekä aloitteellisena EU-jäsenenä Suomi pärjää parhaiten kansainvälisillä areenoilla. Maanosamme kohtaa haasteita, joihin löydämme ratkaisut vain yhdessä. Suomen on oltava aktiivinen ja aloitteellinen ratkaisujen luomisessa, koska Vahva Euroopan unioni tarkoittaa vahvempaa itsenäistä Suomea.