Elina Valtonen: Sote-uudistus vaatii mittavan korjaussarjan

Uutiset

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota jokaiselle hänen tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Jokaisen pitää päästä lääkäriin mahdollisimman nopeasti, avun pitää saavuttaa oikea-aikaisesti eikä koululaisen pidä jäädä mielenterveysongelmineen yksin. Jonoissa kukaan ei parane. Sote-palveluiden on oltava tarpeen vaatiessa nopeasti saatavissa asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta riippumatta.

Uudet vaalit, verot tai hallintovirat eivät kuitenkaan paranna palveluja itsestään. Hallituksen ajama mammuttimainen sote-uudistus uhkaakin jäädä vain hallinnon uudelleenjärjestelyksi. Palvelut eivät kehity eikä kannustinta yhteisten verovarojen säästämiselle ole. Moni Euroopan maa liikkuukin nyt päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi Tanska on alkanut lakkauttamaan aluehallintoaan. 

Yli 20 maakuntaa on Suomen eli Suur-Berliinin kokoiseen väestömäärään nähden paljon. Asiantuntija-arvioissa on ennakoitu nyt voimaanastuvan maakuntamallin lisäävän kustannuksia nykymalliin nähden pysyvästi. Se on vakava huoli, sillä Suomen julkinen talous on lähitulevaisuudessa valmiiksi reilusti alijäämäinen. Pienimpien hyvinvointialueiden taloudellinen kantokyky on tulevaisuudessa maan sisäisen muuttoliikkeen ja väestökehityksen myötä entistä heikompi.

Hallitus on valinnut aluehallinnon tien, ja uusi lainsäädäntö on astunut voimaan. Paras ratkaisu on pyrkiä tekemään siitä mahdollisimman järkevä. Siksi seuraavan hallituksen on jatkettava työtä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseksi. Tähän tarvitaan kokoomusta. Kokoomus aikoo laatia korjaussarjan sote-uudistukseen eduskuntavaaleihin mennessä.

Keskeistä on laajentaa hyvinvointialueiden mahdollisuuksia valita järjestämisvastuullaan olevien sote-palvelujen tarkoituksenmukaisin toteutustapa. Tämä toteutetaan vähentämällä rajoitteita, jotka pakottavat ylläpitämään omaa palvelutuotantoa. Kokoomus haluaa laajentaa palveluntuottajaan liittyvää valintamahdollisuutta ihmisille itselleen.

Palvelujen saatavuuden edistämiseksi hoitoon pääsyn velvoittavia määräaikoja on lyhennettävä tiukalla hoitotakuulla. Hoitotakuu ei kuitenkaan toimi, mikäli hyvinvointialueille ei anneta oikeita välineitä hoitoon pääsyn turvaamiseksi. Mikäli hyvinvointialueen oma tuotanto tai palvelujen ostot ovat riittämättömiä tämän toteuttamiseen, hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle palveluseteli, jonka arvo mahdollistaa palvelun hankinnan likimain samalla asiakasmaksulla verrattuna hyvinvointialueen itse tuottamaan palveluun. Näin pystymme purkamaan hoitojonoja ja saamaan ihmisille heidän tarvitsemaansa hoitoa. Myös Kela-korvaukset on säilytettävä, sillä ilman niitä julkinen terveydenhuolto kuormittuisi entisestään.

Jotta kustannukset ovat läpinäkyviä ja vertailukelpoisia, on hyvinvointialueille säädettävä velvollisuus laskea julkisesti omistetun tuotannon kustannukset. Kustannukset on myös julkistettava, ja alueiden on käytettävä vertailutietoa muista palveluntuottajista sekä laatia palvelustrategia, jossa otetaan kantaa palvelujen hankintoihin.

Hallituksen tulee antaa eduskunnalle lakiesitys, jolla niin sanottu potilasdirektiivi saatetaan voimaan siten, että Suomesta ja muista EU-maista hankittua hoitoa korvataan yhdenvertaisesti. Tämä toteutetaan korottamalla sairausvakuutuslaissa säädettyjä yksityisen hoidon ja tutkimuksen korvauksia. Etätyöskentelyn, kesämökkikulttuurin ja vapaan liikkuvuuden aikana olisi absurdia, jos terveyspalveluita voisi jatkossa saada vain omasta maakunnastaan.

Sote-palveluita tulee digitalisoida ajanvarauksesta etäpalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Silloin lääkäreille ja hoitajille jää enemmän aikaa kohdata ihminen. Hyviä esimerkkejä on lukuisia aina Päijät-Hämeestä Kolariin, joissa hoitojonoja ei käytännössä enää ole. Paljon palveluita tarvitseville ihmisille, kuten vammaisille henkilöille ja ikäihmisille, on taattava henkilökohtainen budjetti ilman raja-aitoja.

Hallintorakenteisiin tuijottelun sijaan keskeistä on tuottaa ja tarjota lapsille, nuorille, perheille, yksineläjille, eläkeläisille, vammaisille henkilöille, osatyökykyisille, yrittäjille ja työssäkäyville tarkoituksenmukaiset palvelut, joita ei tarvitse jonottaa kohtuuttomasti. Uudet menetelmät tarjoavat myös yhä laajemmat mahdollisuudet ennaltaehkäisyyn ja perheiden auttamiseen ennen kuin vakavia murheita esiintyy. Tässä tarvitaan niin julkista, yksityistä kuin kolmatta sektoria, hyvää johtamista ja uusia toimintamalleja. Hallituksen mallissa ihmisen kohtalona on ottaa, mitä valtio hänelle määrää, eikä mitä hän haluaa ja tarvitsee. Jotta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa kaikille, on tämä asetelma käännettävä päälaelleen: ihmisen tarve edellä.