Älä ole maanpetturi!

Olen tutkinut sote-uudistusta ja siihen liittyviä ulkomaisia ratkaisuja nyt pari viikkoa perinpohjaisesti. Mitä syvemmälle siihen olen päässyt, sitä vähemmän ymmärrän miksi me olemme uudistusta tällä tavalla tekemässä. Tällä viikolla kävin Ruotsissa tutustumassa heidän sosiaali- ja terveyspoliittisiin ratkaisuihinsa. Sielläkin on nimittäin kriisi menossa. Ruotsalaiset ovat kauhuissaan kustannusten noususta. Ihmiset ikääntyvät eikä heilläkään ole mitään tietoa miten tämä aukko katetaan. Hoitojonot ovat monessa paikassa liian pitkät, eivätkä he ole pystyneet keskittämään erikoissairaanhoitoa. Miksikö? Koska maakuntien yhteiselin ei pääse yksimielisyyteen siitä mihin ja miten keskittäminen pitäisi tehdä.
Juttelin esimerkiksi Emma Henriksonin kanssa, joka kristillisten kansanedustaja ja sosiaali- ja koulutusvaliokunnan puheenjohtaja. Kysyin häneltä, että jos saisit muuttaa yhden asian sikäläisessä sote-järjestelmässä, minkä hän muuttaisi. Hän vastasi: poistaisin maakunnat ja tekisin viisi valtiojohtoista sairaanhoitopiiriä. Kuulostaako tutulta?

Minua on viime aikoina nyitty hihasta ja olen saanut paljon viestejä muilta poliitikoilta, joiden viesti on ollut sama: että minunkin pitäisi pysyä ruodussa ja hyväksyä nyt käsiteltävänä oleva sote-uudistusmalli. Päällimmäisinä perusteluina on käytetty samoja väittämiä. Ensinnäkin se, että jos tämä malli kaadetaan ja demarit tulevat vihreiden kanssa hallitukseen, syntyy vielä huonompi ratkaisu. Toinen väittämä on, että olen jonkinlainen maanpetturi jos olen mukana kaatamassa uudistusta, koska nykyinen olemassaoleva malli on muka niin huono – mitä se ei kyllä ole. Kolmas perustelu on ollut, että jos tätä mallia ei hyväksytä, kustannukset räjähtävät käsiin.
Sen sijaan sitä kukaan ei käytä perusteluna, että tämä muutos olisi jollain tavalla hyvä! Kukaan ei kyllä sentään enää väitä, että tällä mallilla säästäisimme kolme miljardia euroa. Omien laskelmieni mukaan käy toisinpäin. Hammashoidosta syntyy 300 miljoonan lisäkustannukset sekä erikoissairaanhoidosta ja valinnanvapaudesta noin 700 miljoonaa – yhteensä miljardi euroa.
Niiden lisäksi kukaan ei ole laskenut, kuinka moni sairausvakuutuksen ottaja tai työterveyspalveluiden käyttäjä siirtyisi tähän loistavaan uuteen soteen. En ymmärrä miksi ihmiset maksaisivat yksityisiä vakuutuksia tai miksi yritykset käyttäisivät kallista työterveydenhuoltoa, jos tämä uusi  sote on niin hyvä, että kaikki pääsevät hoitoon heti ja jonoja ei ole.
Siksi ihmettelenkin miten valtiovarainministeriön laskelmissa ei ole huomioitu näitä siirtymiä.

Kaiken kaikkiaan olen asiaa tutkittuani vielä epäileväisempi koko uudistukseen suhteen. En pysty vielä sanomaan mitä äänestän, mutta en kannata mallia ainakaan sillä perusteella, että jos tätä ei hyväksytä, niin sitten syntyy vielä huonompi.