Keskustelunavaus ympäristöstä: vastuu vesistöistä
Pahin uhka Suomen vesistöille on roskaantuminen ja rehevöityminen.
Rehevöityminen johtuu erilaisista päästöistä, kuten jätevesistä ja maataloudesta tulevan fosforin ja typen päätymisestä vesistöihin. Rehevöitymistä aiheuttavaa ravinnekuormaa on nyt vähennettävä. 2000-luvun Suomessa emme voi hyväksyä tilannetta, jossa kaupungit laskevat ajoittain jätevettä tulva-aukkojen läpi, vaan puhdistuslaitosten on toimittava tehokkaasti ja toimintavarmasti.
Vesistöjä kuormittavat ravinteet on saatava talteen niin jätevesistä kuin hulevesistäkin. Vaikkakin maatalous synnyttää isoimman osan fosfori- ja typpikuormasta, on suomalainen maatalous kansainvälisestikin vertaillen vastuullinen.
Jos ruoan kotimaisuusastetta saataisi nostettua, olisi se myös vesistöjen etu. Vaikka koko Suomen fosforiravinteiden tarve saataisi katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä 20 000 fosforiravinnetonnilla, vuonna 2016 meillä käytettiin 11 000 tonnia epäorgaanisia forsforilannotteita.
Pystyisimme estämään lannan paikallisen liiallisen pelloille levityksen vuoksi vesistöihin joutuvat ravinnepäästöt jos prosessoidut ylijäämälannat myytäisi lannoitemarkkinoille.
Meille kokoomuksessa lähtökohtana on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoituksia niin yksityishenkilönä kuin elinkeinonharjoittajanakin. Vapauden myötä tulee vastuuta – vastuuta ympäristöstä
Vaikka meillä Suomessa ei käyttövedestä ole pulaa, voimme silti kiinnittää huomiota vedenkulutukseen. Jos maatalouden kotimaisuusastetta nostettaisi esimerkiksi valkuaistuotannossa, se korvaisi veden käyttöä alueilla, joissa veden saatavuus on selvästi muuta Suomea ongelmallisempi. Kipsin ja kalkituksen käyttö pelloilla sitoo ravinteita ja tällä tavalla vähentää tai estää ravinteiden joutumisen vesistöihin. Rakennekalkituksen etuna on myös satojen parantuminen. Nämä tärkeät, vaikkakin pienet toimet eivät yksinään riitä ellemme huolehdi siitä, että maaperään ei tule enempää ravinteita kuin mitä viljelykasvit todella tarvitsevat.
Pohjanmereltä Itämereen tuleva suolaisen ja hapekkaan veden virtaus nostaa Itämeren pohjassa olevia ravinteita pintaan ja samalla vähähappinen vesi siirtyy pois tieltä. Tämä aiheuttaa Itämerelle ajoittain tavallista suurempaa ravinnekuormitusta. Tämän ongelman hillitseminen on vielä vasta varhaisessa tutkimusvaiheessa, mutta tiedämme että pitkällä aikavälillä ihmisten vesistöihin päästämät ravinteet vaikuttavat tilanteeseen.
Vähennetään maatalouden vesistöille aiheuttamaa ravinnekuormistusta huomattavasti vuoteen 2025 mennessä. On lähdettävä siitä, että luomalla suljetumman ravinnekierron maataloudelle kotimaahan luoma arvonlisä kasvaa ja voimme vähentää tuontilannoitteen käyttöä.
Huolehditaan että orgaaniset, etenkin lannan sisältämät ravinteet saadaan liikkumaan alueilta joissa niitä on liikaa alueille, joissa ravinteista on puutetta. Yksi keino on esimerkiksi luoda kierrätysravinteille sekoitevelvoite tai asettaa peltojen lannoittamiselle fosforirajat viimeisimmän tutkimuksen mukaiselle, kestävälle tasolle.
Kaupunkien jäteveden käsittelyssä on edellytettävä toimintavarmuutta ja itse käsittelyn laadun varmistamista siten, että käsittelemättömän jäteveden päästäminen tulva-aukkojen kautta vesistöihin vähenee murto-osaan nykyisestä vuoteen 2025 mennessä ja että ravinteiden talteenotossa päästään kaikkialla parhaiksi havaittujen käytäntöjen tasolle.
Itämeren pohjan ravinteiden vapautumisen tutkimukseen on panostettava
Kaikenlaisten myrkkyjen, kemikaalien tai esimerkiksi lääkejäämien päätymiseen vesistöihin on puututtava nykyistä tehokkaammin. Jätevesien käsittelyä haja-asutusalueilla on seurattava ja erilaisia jäteveden puhdistusmenetelmiä on vertailtava riippumattomasti. Pistemäisissä päästöissä erityisesti järvien ja jokien kannalta merkittäviä ovat myös metsien hakkuiden ja ojitusten sekä turvetuotannon toteutustapa.
Kun metsien käyttöä, turvetuotantoa tai kaivostoimintaa kehitetään on kiinnitettävä paikallisesti huomiota vesistöihin kohdistuvien merkittävien päästöjen syntymiseen
Veneiden pohjamaalien kuparipitoisuus on rajattava samalle tasolle kuin Ruotsissa
Meille kokoomuksessa lähtökohtana on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoituksia niin yksityishenkilönä kuin elinkeinonharjoittajanakin. Vapauden myötä tulee vastuuta – vastuuta ympäristöstä. Vastuu ja vapaus luovat yhdessä mahdollisuuden nauttia puhtaista vesistöistä, terveestä luonnosta ja luonnon monimuotoisuudesta.
Puhdas ja terve luonto on meille kaikille yhteinen eikä sitä yleensä voi tai pidä siirtää yksityiseen omistukseen. Ympäristön suojelemiseen yksi hyvä keino on tehdä sitovia päätöksiä julkisen vallan keinoin. Tämä on kokoomuslaista vastuunkantoa, vastuuta toistemme vapaudesta ja seuraavia sukupolvia kohtaan.
Tule mukaan ja kommentoi!
Tämä keskustelunavaus rakentuu kolmen vastuun ympärille: vastuu vesistöistä, vastuu ilmastosta ja vastuu luonnon monimuotoisuudesta. Vastuiden toteuttamiseksi esitämme tavoitteita, jotka ensi vaalikaudella tulisi toteuttaa. Joiltakin osin mennään jo yksityiskohtiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan kutsumme nyt kaikki yhdessä tekemään vastuullista politiikkaa ympäristön vuoksi. Kokoomukselle luodaan ympäristöohjelma ja näiden avausten pohjalta käytävä keskustelukin on osana sen valmistelua. Haastamme nyt sinut esittämään omia ideoitasi tavoitteista ja keinoista myös Kokoomuksen nettisivuilla.
Osallistu keskusteluun tässä:
The post Keskustelunavaus ympäristöstä: vastuu vesistöistä appeared first on kokoomus.fi.