Sote-ongelmat

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa on ollut ongelmia pitkään. Sitä ei kukaan kiellä. Erityisesti vanhuspalveluissa on ongelmia, joita ei tule hyvinvointivaltiossa hyväksyä missään olosuhteissa. On erinomaista, että ongelmat on nostettu laajasti ja näkyvästi esille. Ikävää ja hieman käsittämätöntäkin on, että se tapahtuu vasta nyt vaalien alla, vaikka ongelmia on ollut jo vuosikaudet.

Ongelmat ovat nimenomaan nykyisessä järjestelmässä – ei jossain aiemmassa tai kesken jääneessä.

On jäänyt vähälle huomiolle se, että kunnilla, jotka vastaavat vanhuspalveluista on ollut täysi valta ja mahdollisuus määrittää, tuottaa tai hankkia vastuupalvelut vapaasti. Niin laadukkaina ja korkeatasoisina kuin kuntapäättäjät ovat tarpeelliseksi ja hyväksi katsoneet. Esteitä ei ole ollut, ellei kuntien kassatilannetta sellaiseksi katsota.

Laatutason nostamisesta ei tosin ole mitään hyötyä, jos sen toteutumista ei riittävästi valvota ja esimerkiksi ulkoistettujen palveluiden tuottajaa poikkeamisista rangaista. Juuri tästä hankintaosaamisen puutteesta ja valvontavajeesta on viime aikoina esille nousseissa ikävissä tapauksissa ollut pääosin kyse. Sote-palvelujen ulkoistamisiahan on tehty jo pitkään ja läpi kuntakentän. Eniten keskusta- ja demarijohtoisissa kunnissa, vaikka julkisesta keskustelusta voi saada toisenlaisen käsaityksen.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä tulee uudistaa. Hallinnon ja byrokratian kasvattamisella tai verottajatahojen lisäämisellä asiaa ei ratkaista. Yli 10 vuotta kestänyt veivaaminen tulee saattaa päätökseen. Viimekertainen sote-uudistus kaatui mammuttimaiseen ja hallitsemattomaan kokonaisuuteen, johon maakuntamalli oli soten kannalta tarpeettomasti kytketty.

Kokoomuksen esittämä ajatus sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta palaa asian ytimeen – ihmisiin ja palveluihin. Yksinkertainen on paitsi kaunista ja toimivaa – myös mahdollista toteuttaa. Vihdoinkin.