Hallitus petti yliopistosairaalat ja tutkijat silmänkääntötempulla
Vuoden 2020 talousarvioehdotuksessa on varattu 25 miljoonaa euroa valtion rahoitukselle terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen. Yliopistotasoisen tutkimuksen rahoitus tulee kuitenkin laskemaan 21 miljoonaan euroon, jos uusi sosiaalihuolto lakiesitys hyväksytään ja hallitus ei osoita sille lisärahoitusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ymmärtää, ettei yliopistotasoisen terveystutkimuksen rahoituksen määrä muutu edellisvuodesta. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä vuonna 2019 terveystutkimuksen määrä oli 23,8 miljoonaa euroa lisämäärärahan turvin.
On tärkeää, että yliopistotasoiseen sosiaalityön tutkimukseen panostetaan. Sosiaalityön tutkimus tarvitsee pitkäkestoista rahoitusta ja se tulee tarpeeseen. Mutta sitä ei saa ottaa pois terveystieteellisestä, lääketieteellisestä ja hoitotieteellisestä tutkimuksesta. Jätin asiasta eilen hallitukselle kirjallisen kysymyksen.
Terveydenhuoltoa kehitetään tutkittuun tietoon perustuen. Kuitenkaan käytännössä hallitus ei toimi sanojensa ja hallitusohjelmansa mukaan. Laadukasta ja hyvää hoitoa ei saavuteta ja ylläpidetä ilman tutkimusta. Suomalaista syövänhoitoa tai sydäntutkimushoitoa kyllä kilvan kehutaan otsikoissa ja juhlapuheissa, mutta kun on kyse rahasta, tuki näyttää loppuvan. Sen sijaan avustajiin hallituksella riittää rahaa. Marinin hallituksella on yhteensä 69 erityisavustajaa ja valtiosihteereitä 15, Sipilällä puolestaan oli 42 erityisavustajaa ja neljä valtiosihteeriä. Jos tästä avustajamäärästä vähentäisi edes osan saisi tutkimusrahoituksen palautettua ennalleen. Kyse on arvovalinnoista.
Sosiaalihuoltolain muutoksen lausuntokierroksella nousi esiin yliopistojen huoli tutkijoiden ja tutkimuksen tilanteesta. Yliopistot ovat huolissaan rahoituksen leikkaamisen vaikutuksista. Myös sairaanhoitopiiri ovat huolissaan siitä, että määräraha ei nykyiselläänkään vastaa kliinisen tutkimuksen tarpeisiin ja että tämä lakiesitys leikkaisi rahoitusta entisestään. Laki on tänään eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelussa.
Olisi vähintäänkin oikeus ja kohtuus, että hallitus etsii rahat sosiaalihuollon tutkimukseen muualta kuin jo nyt tiukasta rahoituksesta kärsivästä terveystutkimuksesta. Tutkimus on välttämättömyys tällä aikakaudella, jos halutaan että hyvä hoito ja lääketiede pysyy kehityksen perässä. Rahoituksen väheneminen on suoraan suhteessa tutkimuksen ja hoidon tuloksiin ja laatuun.
Kaikki erityisvastuualueet ovat jakaneet vuoden 2020 terveystutkimuksen rahoituksen käyttäen omia jakoprosenttejaan 25 M€:sta, joka oli budjetissa. Jako tehdään käytännössä edellisen vuoden puolella, jotta tutkimusryhmät voivat jatkaa avustavan henkilökunnan työsuhteita eikä menetä osaavia tutkijoita. Jos tutkimusrahoitusta nyt pienennetään se merkitsisi laajaa jo myönnettyjen rahoitusten takaisinperintää tutkijoilta. Käytännössä se on kentällä erittäin vaikeaa toteuttaa.
Näinkö pidetään osaavista ja motivoituneista tutkijoistamme kiinni? Suomen lääketieteen tutkimus menettää motivoituneita nuoria tutkijoita ulkomaille, jos Suomi itse ei arvosta hyvää ja korkealaatuista tutkimusta.