Työperäisen koronatartunnan torjunnassa suojavarusteiden riittämättömyys voi käydä kalliiksi
Koronavirusinfektioon on sairastunut Suomessa jo yli 4500 ihmistä. Terveydenhuollon työntekijöihin kohdistuu työn luonteen vuoksi kohonnut riski koronavirukselle ja siihen altistumiselle. Moni työntekijä onkin todellisessa etulinjassa koronapotilaiden kohtaamisessa. Suojavarusteiden puuttuminen, riittämättömät ohjeistukset ja koulutus sekä ylipitkät työvuorot voivat nostaa sosiaali-ja terveydenhuollon työntekijöiden tartuntamääriä, lisätä sairastavuutta, taudin leviämistä ja lisätä yhteiskunnan kustannuksia.
Työperäinen tartunta huolestuttaa terveydenhuollossa työskentelevien lisäksi myös monia muita ammattilaisia kuten palvelualan ja turvallisuusalan ihmisiä. Myyjillä, poliiseilla, opettajilla ja julkisen liikenteen työntekijöillä on työnsä puolesta paljon kontakteja ihmisiin. Suojavarusteiden käyttö näissä ryhmissä on satunnaista eikä siihen ole useinkaan riittävää ohjeistusta tai suojavarusteita ei ole riittävästi heilläkään lähikontakteissa käytössä.
Koronavirusinfektio täyttää jo monessa maassa ammattitaudin merkit ja on korvattavissa ammattitaudin mukaisesti. Tutkimusten ja hoidon maksujen oikealla ohjautuvuudella on suuri vaikutus yrityksiin. Terveydenhuollon kulut ovat erityisesti koronan aiheuttamassa talouskriisissä suuri merkitys talousvaikeuksista kärsiville yrityksille, kun työterveyshuollon kulut pääosan maksaa yksityiset yritykset. Mikäli koronavirus on saatu työperäisenä altistuksena, olisi tärkeää heti hoidon alkuvaiheessa todeta se, jolloin myös siitä aiheutuvat kustannukset ohjautuisivat työtapaturmavakuutukselle.
Mikäli työntekijä saa koronaviruksen työpaikalta on kyseessä silloin työtapaturmaan verrattava ammattitauti. Jotta koronavirusinfektio korvattaisiin biologisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, tartuntalähde ja tartuntaolosuhde on pystyttävä selvittämään. Altistumisen on pitänyt tapahtua työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisessa olosuhteessa, kuten työnteon yhteydessä, työtehtävästä johtuvan matkustamisen yhteydessä tai työntekopaikan alueella. Ammattitautikorvaus edellyttää aina diagnosoitua sairautta.
Työntekijät, jotka ovat saaneet koronatartunnan johtuen välittömästä altistumisestaan sairaudelle työn luonteen takia, voivat hakea korvausta. Tämä on työntekijöiden kannalta merkittävä asia, koska emme voi tietää mitä pitkäaikaisia ja pysyviä haittoja koronaviruksesta jää sairastuneille. Onkin oleellista, että lääkärit kirjoittavat heti työperäisen tartunnan toteamisen yhteydessä potilaalle E-lausunnon.
Työperäisen tartunnan toteaminen jo alkuvaiheessa on tärkeää myös sen takia, että maksut ohjautuvat oikeaan paikkaan. Maksujen oikein ohjautuvuudella on myös suuri vaikutus talousvaikeuksissa kamppailevien yritysten kannalta. Ammattitautien hoidon maksut nimittäin ohjautuisivat työtapaturmavakuutukselle, ei työnantajalle. Koronavirusinfektio täyttääkin jo monessa maassa ammattitaudin merkit ja on korvattavissa ammattitaudin mukaisesti.
Pohjoismaiset sairaalalääkäriyhdistykset ovat olleet kannanotossaan huolissaan mm. suojavarusteiden riittävyydestä terveydenhuollon henkilökunnalle, terveydenhuollon henkilökunnan riittävästä levosta, ja työssä saadun COVID-19-tartunnan laskemisesta työtapaturmaksi. Myös Suomen Lääkärijärjestöt ja Tehy ovat olleet huolissaan työntekijöiden työturvallisuudesta, työn kuormittavuudesta ja suojainten puutteesta.
Työturvallisuudesta huolehtiminen on yksi tärkeimmistä asioista työntekijöiden suojelemiseksi tartunnoilta. Suojavarusteiden riittävyys ja asianmukainen koulutus ja ohjeistus ovat siinä avainasemassa. Jos kuitenkin työntekijä saa työperäisen tartunnan, on tärkeää sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta saada konkreettista tietoa korvattavuusmenettelyistä.
Ohessa tekemäni kirjalliset kysymykset hallitukselle liittyen työperäiseen tartuntaan ja suojavarusteiden riittävyyteen ja turvallisuuteen.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_345+2020.aspx
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_277+2020.aspx