Elina Valtonen: Yksikin turvallinen aikuinen voi muuttaa nuoren suunnan
Hyvinvointivaltion tärkein tehtävä on pitää huolta heistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty täysipainoisesti itsestään huolehtimaan. Hyvinvointivaltio täyttää tehtävänsä parhaiten silloin, kun mahdollisimman monella on elämä raiteillaan. Silloin meillä on varaa huolehtia hyvin lapsista, vanhuksista ja apua tarvitsevista.
Syrjäytymisen ehkäiseminen on prioriteettini numero yksi. Monella menee nykyisin paremmin kuin koskaan, mutta toisilla ongelmat tuntuvat kasautuvan ilman helppoa ulospääsyä. Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Syrjäytyminen on vakava paikka missä tahansa elinkaaren vaiheessa, mutta erityisen ikävää on, jos nuoresta lähtien tuntee osattomuutta elämäänsä ja yhteiskuntaan.
“Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle ennätysmäärä”
Otetaan tavoitteeksi, että vuonna 2030 Suomessa ei syrjäydy enää yksikään ihminen. Tämä voi kuulostaa utopialta, mutta sitä se ei ole. Tarvitaan tahtoa ja järeitä toimenpiteitä. Alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia olemaan vanhempia. Raivataan tilaa ammattilaisten osaamiselle ja annetaan heidän panostaa siellä, missä tarve on suurin.
Me-säätiön tilastojen mukaan joka vuosi noin 4 000 lapsesta tulee syrjäytynyt nuori ja noin 4 700 nuoresta tulee syrjäytynyt aikuinen. Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle ennätysmäärä; piikit ovat sekä vauvaiässä että nuoruudessa. Viime vuosikymmenten aikana huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut. Molemmissa tapauksissa perheen ongelmiin puututaan liian myöhään. Silloin kun asiat ovat huonosti ja vanhemmilla on esimerkiksi vakava päihdeongelma, tulisi neuvolan kyetä auttamaan ja ohjaamaan isät sekä odottavat äidit hoitoon jo kauan ennen kuin vauva syntyy.
Nuorten huostaanotettujen taustalta löytyy lähes poikkeuksetta jo vuosia kestäneet vaikeudet koulussa. Koulukuraattoreilla ja -psykologeilla on ratkaiseva rooli, sillä he ovat läsnä kouluarjessa. Koulujen ulkopuolella vapaaehtoistyöllä ja anonyymeillä palveluilla on suuri merkitys. Icehearts, Me-talot ja muut tekevät esimerkillistä työtä.
Yksikin turvallinen aikuinen voi muuttaa nuoren suunnan. Alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia olemaan vanhempia. Raivataan tilaa ammattilaisten osaamiselle ja annetaan heidän panostaan siellä, missä tarve on suurin. Huostaanottojen ja sijoitusten tarvetta on ennaltaehkäistävä puuttumalla ongelmiin ennakoivasti ja kokonaisvaltaisesti ja auttamalla perhettä suoriutumaan arjesta. Joskus huostaanotto on silti lapsen tai nuoren kannalta paras ja ainoa ratkaisu. Senkään jälkeen ei pidä luovuttaa omien vanhempien osalta ja koko perheen auttamisessa – eikä tietenkään ikinä lapsen tai nuoren kohdalla.
“Kaikki panokset työllisyyteen ovat panoksia perheiden ja lasten hyvinvointiin”
Työllistymismahdollisuuksien parantaminen on avainasemassa, jotta perheiden taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin parantaminen on ylipäänsä mahdollista. Mitä useampi äiti ja isä on töissä ja perheen elämä on raiteillaan, sitä paremmin menee myös lapsilla. Joustavat työehdot takaavat sen, että työnantaja uskaltaa antaa mahdollisuuden yhä useammalle. Korkeampi työllisyys on vähentänyt syrjäytyneiden nuorten ja köyhyydessä elävien kotitalouksien määrää. Työttömyys on suurin yksittäinen köyhyyttä aiheuttava tekijä. Siksi kaikki panokset työllisyyteen ovat panoksia perheiden ja lasten hyvinvointiin. Parempi työllisyys auttaa nuoria suoraan: se helpottaa oppisopimuskoulutus- ja harjoittelupaikkojen saannissa sekä työelämään pääsyä jo alle parikymppisenä. Tehdään työssäoppimisesta mahdollisempaa kaikille; kaikissa elinkaaren vaiheissa.
Satsataan varhaiskasvatukseen ja kaksivuotiseen esikouluun. Nostetaan perusopetuksen tasoa ja lisätään tasa-arvorahoitusta niille kouluille, joissa työrauha on heikko. Kaikille lapsille taataan hyvät koulunkäyntivalmiudet perhetaustasta riippumatta. Annetaan peruskoulussa tilaa yksilöllisyydelle, käsillä tekemiselle ja erikoisosaamiselle. Ei syrjäytetä “villejä poikia” tai “kympin tyttöjä”. vaan tehdään tilaa monenlaiselle lahjakkuudelle. Taidon siirtäminen toiselle ihmiselle on arvokkainta, mitä elämässä voi tehdä: opettaja on maailman tärkein ammatti.
Lasketaan veroja ja laajennetaan kotitalousvähennystä siten, että yhä useampi perhe voi käyttää arjen kiireissä palveluita. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jaksetaan paremmin. Syödään yhdessä. Liikuntasalit ovat nykyisin iltapäivisin usein tyhjillään ja iltaisin taas on ruuhkaa. Siirretään harrastusmahdollisuuksia entistä enemmän koulujen iltapäivään. Koulutuntien jälkeen syödään välipala ja harrastusryhmät alkavat. Alakoululaisten riittävän aikainen nukkumaanmeno ei jää myöhäisistä harrastuksista kiinni. Kaikki lapset ovat mukana eivätkä harrastukset ole pelkästään vanhempien aktiivisuuden varassa. Kerhojen ja harrastusten ohjaajat voivat olla tarvittaessa myös kokopäivätoimisia, jolloin he toimivat aamupäivisin koulunkäyntiavustajina. Taataan samalla oppitunneille työrauha.
Kirjoittaja on kokoomuksen varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.