Vantaa-Kerava: Päivystyksen ja terveydenhuollon kriisi

Terveydenhuolto on hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelu, jonka pitää toimia. Ihmisen pitää saada hoitoa, kun on hoidon tarve tai huoli terveydestä.

Terveydenhuollon kriisi on ollut näkyvissä terveydenhuollossa työskenteleville jo muutaman vuoden ajan. Henkilöstö on venynyt työssään ja palvelut on saatu hoidettua. Nyt kriisi on kärjistynyt niin, että se vaikuttaa palveluita tarvitsevan ihmisen elämään.

Hyvinvointialueille siirtyminen 1.1.2023 tulee hyvään aikaan, koska organisaatiomuutos mahdollistaa toiminnan muutokset, ja kaikilla muutokseen osallistuvilla on kova into parantaa palveluita ja työskentelyolosuhteita.

Mitä keinoja on parantaa palveluiden saatavuutta ja työntekijöiden jaksamista terveydenhuollossa? Terveydenhuollossa on suunniteltu toimintojen järjestämistä uudelleen, siirretty työtehtäviä ammattiryhmiltä toisille ja sujuvoitettu hoitoprosesseja. Mikään näistä ei auta, jos työtekijöitä ei ole riittävästi. Päivystyskriisin yksi syy on perusterveydenhuollon vuodeosastojen hoitajapula. Päivystys ja erikoissairaanhoito sakkaa, kun potilaita ei saada jatkohoitoon vuodeosastolle tai hoivakotiin. Tämä ilmiö on ollut jokavuotinen näin infektioaikaan, mutta nyt ongelma on tavallista pahempi koska hoitajapula on tavallista suurempi.

Yksi terveydenhuollon parantamisen keinoista on systemaattinen priorisointi. Se tarkoittaa toimia joiden avulla voidaan terveydenhuollon resurssit kohdistaa oikein. Se ei tarkoita sitä, että ihmiset jäisivät ilman hoitoa.

Priorisointi on osa terveydenhuoltoa. Priorisointi antaa mahdollisuuden suunnitella ja organisoida toiminta ja järjestää lääketieteellistä hoitoa ja palveluja tehokkaasti. Priorisoinnilla voidaan myös varmistaa, että potilaat saavat tarvitsemansa hoidon ja palvelut mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.  Suomessa ei ole kansallisia avoimia ja läpinäkyviä periaatteita priorisoinnista toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tällä hetkellä yksittäiset terveydenhuollon ammattilaiset ovat pakotettuja priorisoimaan joka päivä työssään ketä hoidetaan ja kuka saa apua ensin.  Tämä on toiminut kohtuullisesti, kun resurssit ovat riittäneet. Nyt hoitajapulan ja kasvaneen palvelutarpeen vuoksi resurssit ovat riittämättömiä ja henkilöstö joutuu tekemään hankalia priorisointipäätöksiä jokapäiväisessä työssään. Tämä kuormittaa henkilöstöä. Kovan työpaineen alla pitää tehdä jatkuvasti eettisiä valintoja ja kokea riittämättömyyttä siitä, ettei voi tehdä työtään hyvin.

On tärkeää, että priorisoinnissa ollaan oikeudenmukaisia ja että potilailla on mahdollisuus saada tarvitsemansa hoito. Lisäksi priorisoinnin tulee olla selkeää ja läpinäkyvää, jotta potilailla on mahdollisuus ymmärtää, miksi he saavat tietynlaista hoitoa. Tutkimustiedon perusteella priorisoinnin systemaattisilla eli valtakunnallisilla toteutuksilla voidaan saavuttaa vaikutuksia kustannuksiin ja kustannusvaikuttavuuteen. Terveydenhuoltoon on budjetoitu ensi vuodelle 22 miljardia euroa. Se on merkittävä osa Suomen valtion budjetista. Verorahoilla toimintaa järjestettäessä täytyy toimia järkevästi, jotta raha riittää. Terveydenhuollon palveluiden kysyntä on aina suurempi kuin tarjonta ja tällöin pitää päättää mitkä palvelut ovat tarpeelliset ja riittävät.

Suomessa tarvitsemme kansallista päätöksentekoa priorisoinnista terveydenhuollon toiminnan tueksi. Vuonna 1997 Ruotsin valtiopäivät vahvisti ehdotuksen terveydenhuollon priorisoinnin suuntaviivoista ja eettisistä periaatteista, näistä kaksi ensimmäistä kirjattiin terveydenhuoltolakiin.

Nyt on aika aloittaa keskustelu ja työ myös Suomessa.

Valtioneuvoston selvityksen terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisoinnista (2022) löydät täältä.

Marja Ahava

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuutettu, lääkäri