Vanhustenhuolto tienristeyksessä
Parhaillaan elämme aikaa, jolloin vanhuspalvelut kriisiytyvät yhä vakavammin. Julkisuudessa on vaadittu ikääntyneiden palveluasumisen paikkojen lisäämistä, kun valtio samalla kiristää hyvinvointialueiden rahoitusruuvia. Monilla taas on uskoa siihen, että huonokuntoisetkin vanhukset selviytyvät kotona tuen avulla mahdollisimman pitkään.
Miksi kotona vai laitoksessa -keskustelua käydään juuri nyt? Siksi, että ikääntyneet joutuvat odottamaan pitkään tarvitsemaansa palveluasumisen paikkaa sairaaloiden osastoilla. Siksi, että hoitamattoman asiakkaan ratkaisematon tilanne siirtää asiakkaita päivystyksen pyöröoveen. Siksi, että näköpiirissä on vanhustenhuollon kustannusten hallitsematon kasvu. Kriisin kierrettä syventää henkilöstön heikko saatavuus, mikä osaltaan voi johtaa hoivakotien paikkojen sulkemisiin.
Keskustelun taustalla on hyvinvointialueen rahoituksen niukkuus ja iäkkäille sopivien palvelujen puute. Myös Keusotessa yritetään ratkaista haastetta palvelurakennetta keventämällä. Pitkäaikaisesta laitoshoidosta luovutaan kokonaan sen kalleuden vuoksi. Samalla palveluasumisen asiakkaiden määrää halutaan pienentää nykyisestä luottaen kotihoidon ja perhehoitajien saatavuuden kasvuun.
Kunnat ovat keskeisessä roolissa vanhustenhuollon palveluvalikoiman kehittämisessä. Vanhuspalvelulaissa todetaan kuntien velvollisuudesta huolehtia ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta. Tämän vuoksi hoivakotien ja välimuotoisen asumisen rakentamisen mahdollistaminen asuntopolitiikan, tonttitarjonnan ja yritystoimintaan kannustamisen avulla on tärkeää.
Mainio esimerkki ikääntyneiden välimuotoisesta asumisesta on Mäntsälän Hirvitalo, jossa palvelut ja palveluita tarvitsevat ihmiset ovat saman katon alla ja jossa ympäristö tukee itsenäistä selviytymistä. Läheiseni kautta olen päässyt seuraamaan Hirvitalon toimintaa ja koen hänen olevan turvallisessa ympäristössä.
Keski-Uudenmaan alueella tehostetun palveluasumisen piirissä olevien yli 75-vuotiaiden asiakkaiden suhteellisen osuuden päätettiin olevan 3 %:a vuoteen 2030 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa Mäntsälässä asiakasmäärän pysyvän lähes nykytasolla johtuen iäkkäiden väestöryhmien määrän kasvusta. Mäntsälässä jo nyt tarjolla olevat tehostetun palveluasumisen paikat riittäisivät vuoteen 2030, mikäli nykyiset palvelutuottajat olisivat edelleen saatavilla. Tämän lisäksi Keusoten arvion mukaan Mäntsälässä tarvitaan pitkälti yli 100 välimuotoisen asumisen asuntoa vuoteen 2032 mennessä.
Ikääntynyt kotona vai laitoksessa -keskustelu kääntyy helposti vastakkainasetteluksi. Kauaskantoisempaa on kehittää palveluasumisen ja kotona asumisen mahdollisuuksia tasapainoisena kokonaisuutena ja asukkaiden tarpeita kuunnellen. Mäntsälässä kyse ei ole niinkään siitä tarvitaanko ikääntyneille suunnattu toinen Hirvitalo, vaan siitä, milloin tämä välimuotoinen asuntokeskittymä palveluineen rakennetaan. Samat haasteet ovat tulossa yhtä lailla kaikkiin hyvinvointialueemme kuntiin.
Pirjo Vainio
Kirjoittaja on terveystieteiden maisteri ja pitkään sosiaali- ja terveysjohtajana työskennellyt aluevaltuutettu.