Ensihoidon osaaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan

Kolumni julkaistu Sinituuli Itä-Uusimaassa (1/2022)

Sosiaalisessa mediassa on ollut viime aikoina keskustelua ensihoidon kasvavasta tehtävämäärästä ja niihin johtaneista syistä. Kun peruspalvelut sakkaavat, ja kansalainen on hädässä, soittaa hän hätänumeroon.  

Tämä tarkoittaa sitä, että ensihoidolle valuu tehtäviä, jotka eivät sinne kuulu. Tällaisia tapauksia voivat olla muun muassa flunssa, pienet haavat, häiriöt kotiverenpainemittarissa, asunnon viileys, omakannasta luetut sairauskertomukset, lasten raivokohtaukset, ja niin edelleen. Hätäkeskuspäivystäjä arvioi jokaisen puhelun tietyn protokollan perusteella, ja tehtävä siirtyy ensihoidon yksikölle.  

Kohdatessaan potilaan ensihoito arvioi jokaisen potilaan hoidon tarpeen, minkä perusteella tehdään päätös hoidosta ja kuljetuksesta. Itä-Uudellamaalla asukastiheys on melko pieni, ja näin ollen ensihoidon siirtymisiin ja hoidontarpeen arviointiin kuluu paljon aikaa.  

Ensihoidon tehtäväkoodeja tutkiessa käy ilmi, että kuluvana vuonna ensihoidon tehtävistä Itä-Uudellamaalla 23,1 % oli sellaisia, joissa kuljetusta jatkohoitoon ei tarvittu lainkaan, ja 7,6 % tapauksista on ollut sellaisia, joissa kuljetuksen on toteuttanut jokin muu taho kuin ensihoito. 

Hätäkeskusjärjestelmän rinnalle tarvitaan terveydenhuollon ammattilaiset seulomaan kiireettömiä puheluita. Synergiaetuja hätäkeskuksen, päivystysavun, ensihoidon ja kotisairaalan välillä on löydettävissä.  

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen – otetaan mallia muilta. Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa hätäkeskukseen tulevat kiireettömiksi luokitellut tehtävät siirretään terveydenhuollon ammattilaiselle arvioitaviksi. Käytössä on potilastietojärjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida, millaista hoitoa potilas tarvitsee. Ensihoitoyksikköä ei välttämättä tarvitse lähettää pitkän matkan päähän tekemään hoidon tarpeen arviointia, eikä potilas päädy tarpeettomasti päivystykseen. 

Terveydenhuollon resursseja kuluu turhaan silloin, kun potilaan vaiva ei suoraan kuulu minkään toimijan tehtäväkenttään. Tällöin esimerkiksi päivystykset kuormittuvat ja ensihoidon aika ja osaaminen eivät välttämättä kohdistu sinne, missä niitä kipeimmin tarvittaisiin. Siksi perustason palvelut on saatava toimiviksi.  

Satu Lindgren
Aluevaltuutettu
Varautuminen & turvallisuus -lautakunnan puheenjohtaja