Riittääkö rahat, säilyykö palvelut?

Kokoomus tekee parhaansa, jotta sote-palvelut säilyisivät hyvällä tasolla. Hyvinvointialuemalli koetaan taloudellisesti haastavaksi, joten on luotava uusia tapoja toimia, jotta jokaisella veroeurolla saadaan vähän enemmän.  

Sote-uudistusta on tehty vuosikymmeniä. Tavoitteeksi on asetettu milloin mitäkin, mutta kokoomuslainen muistaa lähtökohdaksi sen, että rahat eivät riitä ja säästöjä pitäisi saada. Nykyhallituksen malli ei edes yritä vastata taloushaasteeseen, vaan uudistuksen fokus on ollut hallinnon uudistamisessa. 

– Hallitus lupasi tehdä sote-uudistuksen, mutta loikin vain uuden byrokratiaportaan, jonka tehtäväksi jäi tehdä uusi sote-uudistus, toteaa Vantaa-Keravan aluevaltuuston Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lauri Kaira. 

Kairan mukaan uuden byrokratiaportaan luominen ei vastaa hyvinvointialuemallin tavoitteisiin. 

– Se ei paranna hoitoa, lisää hoitavan henkilökunnan määrää tai alenna kustannuksia.  Ajatus, että noin 20 sairaanhoitopiirin korvaaminen noin 20 hyvinvointialueella tuottaisi suunnattoman parannuksen tilanteeseen, on kyseenalaista. Nyt on saatava tämä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jotta se onnistuisi, jokaisella veroeurolla on saatava enemmän. 

 

Isot sopeutustarpeet ratkottavana 

Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtaja Helinä Perttu toteaa, että kaikkia asioita ei ole osattu ottaa uudistusta tehtäessä huomioon. Esimerkiksi rahoitusjärjestelmä on näyttänyt jo alkumetreillä haastavuutensa.  

– Kaikki Uudenmaan alueet ovat lähdössä tekemään alijäämäistä budjettia. Keusotella alijäämää on tulossa ensi vuodelle noin 66 miljoonaa euroa.

Keusoten alue on suhteellisesti Suomen nopeimmin ikääntyvä alue, joten myös palvelujen tarve kasvaa kovaa vauhtia. Henkilöstövajeen ongelmat nostavat menoja, kun pitää käyttää kallista ostotyövoimaa.  

– Se on kierre, joka pitäisi katkaista. Mitoituksiin ja työn vaativuuksiin on tehtävä myös kansallisen tason ratkaisuja, linjaa Perttu.

Länsi-Uudellamaalla sopeutustarve on 50–100 miljoonan euron haarukassa. 

– Ei riitä rahat, lähtötilanne on erittäin haastava. Puhutaan pääasiassa turvallisesta siirtymästä hyvinvointialueille ja että aloitetaan varovasti, mutta siihen ei ole aikaa. On mietittävä, mitä uudistuksia on tehtävä ja missä järjestyksessä, toteaa Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mervi Katainen. 

Ensimmäisen vuoden aikana asukkaat eivät todennäköisesti huomaa suurta muutosta palveluissa. 

– Jollain aikajänteellä voidaan päästä asetettuihin tavoitteisiin, jos voidaan ajatella uudella tavalla ja ryhtyä heti toimenpiteisiin. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana on jo saatava useita uudistuksia alulle.

Itä-Uudellamaalla Kokoomuksen ja KD:n yhteisen aluevaltuustoryhmän ja Porvoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jorma Wiitakorpi toteaa, että päivystys pitää saada säilymään palveluna Porvoon sairaalassa, joka on alueen ainoa päivystävä sairaala. 

– Rahoituksessa on haasteita, mutta 2023 vielä selvitään, miten sitten 2024. Nykyinen rahoitusmalli on riittämätön takaamaan palvelujen toimintaa jatkossa. 

”Se on kierre, joka pitäisi katkaista.”

HUS isossa roolissa alueilla 

Kaikki hyvinvointialueet ovat riippuvaisia Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri HUSista, koska se tuottaa alueille kaikki erikoissairaanhoidon palvelut. HUS saa jatkossa rahoituksensa hyvinvointialueilta ja Helsingiltä. HUS ei voi tehdä alijäämää, joten nykyinen mekanismi pakottaa alueet paikkaamaan syntyvät alijäämät.  

– Rahoitusmalliin pitäisi tehdä isompi tarkastelu, jotta siitä saataisiin oikeudenmukainen. Yliopistollinen keskussairaala omalla alueella tuottaa kuluja, toteaa Helinä Perttu.

Pertun mukaan HUS-toiminnassa riittää muitakin haasteita. 

– Potilaiden siirtämisen polut eivät vedä. Nyt vanhuksia makuutetaan turhaan vuodeosastoilla odottamassa ympärivuorokautisia hoivapaikkoja. Hoivakodit eivät voi avata kaikkia vapaita paikkojaan, koska hoivakodeissa on työntekijöitä liian vähän suhteessa mitoitusvaatimuksiin. 

Hyvinvointialueet tulevat kaikki tekemään miinusmerkkisen taloudellisen tuloksen eli käytännössä velkaantumaan, mutta HUS ei velkaannu.  

– Alueet siis velkaantuvat HUSin puolesta, toteaa puolestaan Lauri Kaira.

Läntisellä Uudellamaalla on peräänkuulutettu vaikutusten arviointia siitä, mitä HUSin esittämät säästöt tarkoittaisivat alueille ja perusterveydenhuoltoon. 

– Jos erikoissairaanhoitoon lisätään, onko se pois perusterveydenhuollosta? Millä perusterveydenhuollon toimenpiteillä voidaan estää erikoissairaanhoidon tarve? Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ratkaisuja tehtäessä on ajateltava kokonaisuutta ja varmistettava, että hoito toteutuu oikealla tasolla, toteaa Mervi Katainen.

HUSilla on hoidettavaan alueellisten tehtävien lisäksi myös valtakunnallisia tehtäviä. Katse on suunnattava siis myös valtioon ja Helsinkiin.  

– Uudenmaan alueiden ja Helsingin on jatkossa löydettävä aiempaa parempi yhteistyö, linjaa Itä-Uudenmaan Jorma Wiitakorpi.

 

Strategiat ja budjettiprosessit etenevät 

Vantaa-Keravalla budjettiprosessi etenee aikataulujen ja pelisääntöjen mukaan.  

– Vaikuttaa siltä, että ensimmäisenä vuonna miljardin budjettiin leivotaan 60 miljoonan euron alijäämä, joka on katettava velalla. Meillä on muutama vuosi aikaa tasapainottaa taloutta. Tasapaino pitää saavuttaa vuoteen 2026 mennessä, toteaa Lauri Kaira.

Kairan mukaan edessä on väistämättä valintoja.  

– Pitää valita, pyritäänkö jo strategiavaiheessa tekemään merkityksellisiä linjavalintoja, vai tehdäänkö pragmaattisia valintoja talouden ehdoilla. No, parisataa muutosesitystä on tullut strategiapohjiin.

Itä-Uudellamaalla pidetään tärkeänä monituottajuutta, uuden teknologian parempaa hyödyntämistä sekä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.  

– Palvelusetelit on saatava aktiiviseen käyttöön ja palvelut molemmilla kotimaisilla kielillä, linjaa Jorma Wiitakorpi.

Keski-Uudellamaalla tilanne on erilainen kuin muilla, koska siellä on ollut jo vuosia kuuden kunnan yhteinen kuntayhtymä Keusote, joka on tuottanut palvelut alueelle. Alue pääsee vähän muita helpommalla ja on voinut keskittyä strategiatyöhön, siirtymään ja hallinnon valmisteluun. 

– Nyt pitää luoda tulevaisuudenuskoa. Ongelmia ei voida kaikin osin ratkoa yksittäisillä alueilla, vaan valtakunnallisia ratkaisuja pitää tulla myös ministeriöistä. Henkilöstöpula esimerkiksi ei ratkea sillä, että jokainen hyvinvointialue erikseen keksii etuja, joilla henkilöstö saadaan pysymään, Helinä Perttu toteaa.

Länsi-Uudenmaan Mervi Kataisen mukaan budjettineuvottelujen suurin vaikeus oli talouskirjausten laatimisessa ja siinä, miten sopeuttaminen aikataulutetaan.  

– Muilla poliittisilla ryhmillä oli halua lykätä sopeuttamista suunnittelukauden loppupuolelle. Strategiapohdinnoissa kaikki poliittiset ryhmät ovat sitoutuneet siihen, että talouden on oltava tasapainossa vuoden 2026 loppuun mennessä. 

Kokoomuksen mielestä niin taloudessa kuin strategiassakin tehtävien ratkaisujen pitää olla selkeitä koko valtuustokauden kattavia ratkaisuja. Seuraavaksi aletaan tehdä palvelustrategiaa.  

– Nykyisen palvelutarjonnan osalta käydään läpi vuoden 2023 aikana se, mitkä palvelut järjestetään lähipalveluina ja missä palveluissa voidaan hyödyntää esimerkiksi digipalveluja, Katainen toteaa. 

”Nyt pitää luoda tulevaisuudenuskoa.”

Miten selvitään? 

Sote-palvelujen tarve tulee vain kasvamaan, mutta palvelut on pakko kyetä tuottamaan. Kaikki alueet ovat sitä mieltä, että on löydettävä uusia tapoja tuottaa palveluita, jotta annetuilla rahoilla saadaan riittävät palvelut. Ratkaisupohdinnoissa mainitaan usein muun muassa etäpalvelut, digipalvelut, liikkuvat terveysasemat ja palvelusetelit. 

Sotepuolella olisi kyettävä siirtymään raskaista palveluista ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Espoossa käytössä ollut tiimimalli puolestaan on sekin todettu toimivaksi tavaksi lyhentää jonoja. 

Erittäin tärkeänä pidetään myös tietojärjestelmien yhtenäistämistä. Se on kallista touhua, valtakunnan tasolla yhtenäistämisen kustannukset voivat olla jopa 5–7 miljardia euroa. 

– Ilman jatkuvaa kehitystyötä kustannukset karkaavat käsistä. Kustannusten vaikutusten mittaamisen tulisi olla koko ajan normaalia toimintaa. Mittaamalla nähdään vaikuttavuus. Jos et mittaa, on vaikea kehittää, toteaa Itä-Uudenmaan Wiitakorpi.

Länsi-Uusimaan Katainen yhtyy Wiitakorven näkemykseen. 

– Suoritteiden sijaan pitää katsoa, mitä se vaikuttaa. Saako potilas avun siten, että se ei johda taas uuteen käyntiin. Pitää miettiä jokaisen palvelun osalta, tuottaako palvelun julkinen, yksityinen vai kolmas sektori.

Yksi ratkaisu voisi löytyä liikkuvista palveluista.  

– Punkkibussin tapaan koulujen pihaan voisi ajaa hammashoitolabussin, joka tekisi hammastarkastukset koko koululle kerralla, Katainen jatkaa.

Keski-Uusimaa on ollut maan ykkönen siirtymän valmistelussa. Keusote on jo hakenut paljon säästöjä kuntayhtymän kolmena toimintavuonna, mutta joutuu silti heti valmistelemaan isoa tehostamisohjelmaa. 

Myös Vantaa-Keravalla on huomattu kova vauhti ja tehtävien päätösten suuri määrä.  

– On vähän kuin ajaisi polkupyörää samalla kun yrittää rakentaa sitä. Jos matkan varrella esiintyy isompia valuvikoja, on maan hallituksen tason asioita korjata niitä – kuten tarvittaessa tulevaisuudessa esimerkiksi vähentää alueiden määrää, Kaira toteaa.

Kokoomus haluaa saada sote-uudistuksen toimimaan, vaikka lähtökohdat ovat haastavat. On pakko. 

 

Teksti: Jukka Nissinen
Kuva: Ilkka Vuorinen