Voitaisiinko suun terveydenhuollossa ottaa oppia puolen vuosisadan takaa?
Kuntiin perustettiin 1970-luvulla purskuttelijoiden virkoja. Tehtävä oli opettaa koululaisille hampaiden harjausta ryhmissä ja sen jälkeen purskuteltiin suut fluoriliuoksella. Tavoite oli ehkäistä hammassairauksien syntyä ja ohjata oikeat tavat hammashoitoon. ” Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu” oli muistutusteksti koululaisille jaetuissa hammasmukeissa. Suun terveys kohenikin väestössä niin että purskuttelijoiden työ 80-luvun lopulla todettiin tarpeettomaksi.
Noista ajoista ovat monet käytännöt muuttuneet. Lasten ja nuorten hammastarkastusten määrää on vähennetty. Yhteiskunnassa vallalla oleva napostelukulttuuri lisää riskiä hammassairauksien ilmaantumiselle. Hammashoitoloita on keskitetty, henkilöstöresurssit eivät ole riittävästi kasvaneet ja hoitotoimenpiteiden painopiste on korjaavassa hoidossa. Lisäksi korona-aika on aiheuttanut huomattavia hoitojonoja, joiden purkamiseen menee vielä kauan.
Jotta suomalaisten suun terveydenhuollon palvelujen tarjonta saadaan vastaamaan kysyntää, on perinteisen vastaanottotoiminnan rinnalle käyttöönotettuja uusia toimintatapoja jatkuvasti kehitettävä. Liikuteltavat PopUp-yksiköt voivat kiertää kouluilla ja erilaisissa hoitokodeissa- ja laitoksissa. Vaativammat toimenpiteet pitää toki edelleenkin tehdä hoitolassa. Sähköisiä palveluja on julkisella sektorilla varaa parantaa edelleen mm. ajanvarauksessa.
Hyviä kokemuksia on kokeiluissa saatu 1- ja 3- vuotiaiden lasten etänä tehtävistä ikäkausitarkastuksista samoin kuin terveysneuvonnasta sosiaalisen median kanavissa. Erikoishammaslääkäripalvelujen jalkauttaminen enemmän perustasolle vähentää painetta erikoissairaanhoidosta, jossa mm. lasten anestesiahammashoidot ovat pahasti ruuhkautuneet HUS-alueella. Aikuistenkin hammasleikkauksiin jonot ovat kolmanneksi pisimmät tekonivelkirurgian ja kaihileikkausten jälkeen.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle on tulossa erikoishammashoidon yksikkö osaltaan helpottamaan painetta erikoissairaanhoitoon, hyvä niin ja tätä pitää edelleen lisätä ja kehittää.
Suun terveydenhuollon palveluja käyttää noin kolme miljoonaa suomalaista vuosittain, joista miljoona aikuista ja miljoona lasta hoidetaan julkisella sektorilla ja noin miljoona aikuista saa hoitoa yksityisvastaanotoilla. Yksityisellä sektorilla yhteiskunnan tuki potilaalle tulee Kela-korvauksen muodossa. Vaikka Kela-korvaukset ovat vuosien saatossa pienentyneet, niillä on tärkeä merkitys. Koko väestön hoitoon ja hoitojonojen purkuun tarvitaan palveluseteleitä, ostopalveluja ja molempien sektoreiden toimivaa yhteistyötä.
Meidän hyvinvointialueen päättäjien tehtävä on luoda kyvykkyys tarjota suun terveydenhuollon laadukkaat palvelut koko alueen asukkaille siten, että myös kustannukset pysyvät kurissa. Ennaltaehkäisyn merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Lapsena opitut terveelliset tavat ja tottumukset ehkäisevät sairauksien syntyä ja auttavat pitämään suut terveinä; se on asia, jolla on tutkitusti vaikutusta monien yleissairauksien syntyyn. Olisiko opittavaa puolen vuosisadan takaa, purskuttelijat takaisin?