Elina Valtonen: Länsi on nyt yhtenäisempi ja samalla vahvempi kuin koskaan
Münchenin turvallisuuskokouksen tärkeimmät viestit voi tiivistää seuraavasti: Suomi ja Ruotsi on saatava Naton jäseniksi mahdollisimman pian, Ukrainaa on tuettava voittoon saakka, Euroopan on laitettava oma puolustus kuntoon ja globaali etelä on Lännelle geopoliittinen kohtalonkysymys.
Eduskunta on tällä vaalikaudella enää muutaman viikon koolla. Tärkeimpänä työnä on saattaa päätökseen Pohjois-Atlantin sopimuksen hyväksyminen eli niin sanottu Nato-laki. Ulkoasiainvaliokunnan yksimielisessä mietinnössä korostetaan Suomen ensisijaisena tavoitteena Suomen ja Ruotsin liittymistä puolustusliitto Natoon samanaikaisesti ja mahdollisimman nopeasti.
Mietinnön päätösehdotus kattaa Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjat. Sitoudumme siis hyväksymään myös Ruotsin jäseneksi, mikäli Suomi hyväksyttäisiin Naton jäseneksi ensin. Ruotsi aloittaa oman Nato-prosessinsa Riksdagissa maaliskuussa ja etenee siten samoin kuin Suomen eduskunta: teemme omat kotiläksymme valmiiksi ja olemme valmiina, kun muut ovat.
Tavoite on, että olemme Ruotsin kanssa Naton jäseniä Vilnan huippukokoukseen mennessä. Tämä oli myös Münchenin turvallisuuskokouksessa ilmaistu vahva tahtotila. Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan ei ole pääkysymys ratifioidaanko Suomen ja Ruotsin hakemukset yhtä aikaa, vaan että molemmat tehdään mahdollisimman nopeasti.
“Mikään muu ei riitä kuin Ukrainan voitto”
Euroopan on satsattava määrätietoisesti, yhteisesti ja nykyistä huomattavan paljon enemmän omaan puolustukseensa. Se edellyttää panoksia jokaiselta Euroopan maalta; yhdessä ja erikseen. Ukrainan aseistaminen on Euroopan puolustamista. Mikään muu ei riitä kuin Ukrainan voitto. Oli huomionarvoista, että myös Saksan uusi puolustusministeri Boris Pistorius lausui tämän ääneen. Saksan liittokansleri Olaf Scholz on ollut sanamuodoissaan kaiken aikaa pidättyvämpi.
Läntisessä Euroopassa on pelätty sodan leviämistä – ja jopa ydinsotaa – sodan ensimmäisistä päivistä lähtien. Se on hillinnyt joidenkin päättäjien halua osallistua Ukrainan aseistamiseen. On tärkeä muistaa, ettei puolustus tarkoita eskalaatiota. YK:n peruskirjan mukaan jokaisella maalla on luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen.
Harvoin valtioilla on ollut yhtä yksiselitteisiä perusteita ryhtyä aseelliseen itsepuolustukseen kuin Ukrainalla Venäjän hyökkäyksen kohteena. Sama oikeus on meillä Ukrainaa tukiessamme. Vastaavasti, jos jättäisimme Ukrainan tuetta pelätessämme Venäjän ydinasepuheita voisimme luopua vapaudestamme samantien.
“Münchenistä jäi mieleen runsaasti henkistä antia ja ripaus toivoakin”
Turvallisuuden perusta on vapaus – ja siihen kytkeytyvät tiiviisti läntiset arvot sekä markkinatalous. Jälkimmäinen tuppaa unohtumaan kotimaisessa keskustelussa: kilpailukykyinen talous on riippumattomuuden ja vapauden elinehto. Länsimainen yhteiskuntamalli on rakentunut vauraudelle, joka on syntynyt ihmisten mahdollisuudesta toteuttaa itseään ja elinkeinoaan. Meidän on tulevaisuudessa yhä vaikeampi puolustaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa, jos jäämme taloudessa ja teknologiassa jälkeen. Tämä pätee niin Suomen kuin koko Euroopankin tasolla. Vastaavasti meillä ei länsimaissa ole mitään syytä rakentaa suojamuureja tai kaupan esteitä toistemme välille. Protektionismista on luovuttava jopa yksipuolisesti.
Nykyisessä geopolitiikassa tämä lainalaisuus on entistä tärkeämpää. Yhtenä keskeisenä painopisteenä Münchenin keskusteluissa oli globaali etelä sekä kehittyvät taloudet. Liian moni Afrikan maa on kallistunut Kiinan ja toisaalta Venäjän tukijaksi. Erityisesti Afrikka-politiikkamme on kohtalonkysymys. Se on kohtalonkysymys jopa enemmän meille kuin Afrikan maille itselleen: niin muuttoliikkeen, talouden kuin geopolitiikankin näyttämöllä.
Münchenistä jäi mieleen runsaasti henkistä antia ja ripaus toivoakin. Mieleenpainuvin oli kokouksen avaustilaisuus, jossa käytiin läpi viimeisen vuoden aikana tapahtuneita historiallisia käänteitä: sodan alkamisesta ja Saksan Zeitenwendestä Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksiin. Kaiken sodan julmuuden ja toivottomuuden keskellä Länsi on nyt yhtenäisempi ja samalla vahvempi kuin koskaan. Vuosi sitten Münchenissä kuultiin aivan toisenlaisia äänenpainoja kuin kuluneena viikonloppuna.