Soteuudistuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisemasta Suomalaisten hyvinvointi 2022 -teoksesta selviää, että vaikka suomalaiset kokevat terveytensä hyväksi, terveys- ja sote-palvelut jakautuvat epätasaisesti väestöryhmien välillä. Koulutus ja taloudellinen tilanne vaikuttavat merkityksellisesti terveyteen ja elinikään. Sosiaalisen aseman mukaiset terveyserot ovat säilyneet Suomessa suurina. Eroja todetaan mm koetussa terveydessä, pitkäaikaisessa sairastavuudessa, toiminta- ja työkyvyssä sekä kuolleisuudessa. Kuuluminen alempiin sosiaaliluokkiin on terveysriski, mikä näkyy tilastoissa. THL:n mukaan menetetyt elinvuodet painottuvat edelleen pienituloisille. Tulosten antia avaa Anne Lahnajärvi Mediuutisissa 10.2.2023 otsikolla Eriarvoisuus loistaa terveystilastoissa. Alin tuloryhmä menettää elinvuosia kaksi kertaa enemmän kuin ylin tuloryhmä. Tämä näkyy etenkin elinajanodotteessa: alimpaan tuloviidennekseen kuuluvat miehet elävät kymmenen vuotta lyhyemmän elämän kuin ylimmän tuloviidenneksen verrokit. Sama ero elinajanodotteessa naisten kohdalla on viisi vuotta. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan (tutkija C Hakulinen, HS 7.2.2023) hyvä sosioekonominen asema suojaa myös myös mielenterveydenhäiriöiltä. Niihin sairastumisen riski kasvaa elämänkaaren aikana heikommassa asemassa olevilla, vähemmän kouluttautuneilla ja vähemmän tienaavilla.
Nuorten hyvinvoinnissa sosioekonomiset erot vahvistavat polarisoitumista. Suuri osa voi entistä paremmin, mutta kuormittavien kriisien keskellä huonosti voiva osa voi entistä huonommin ja uhkana on syrjäytyminen. Köyhyys ja sen seuraukset siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Suomalaisten lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut nopeasti 1990-luvulta alkaen.
Eroja eri sosiaaliluokkien hyvinvoinnissa selittänevät ainakin materiaaliset tekijät, terveyskäyttäytyminen, ja nuorten kohdalla ympäristön paineet, puuttuva kokemus osallisuudesta sekä yksinäisyys. THL:n mukaan myös terveyspalvelujen kolmikanavainen rakenne aiheuttaa terveyseroja eri sosiaaliryhmien välillä vaikuttaen palvelujen saatavuuteen ja laatuun.
Terveys- ja hyvinvointierot eivät ole eettisesti hyväksyttäviä. Terveyserojen kaventaminen on yksilön ja yhteiskunnan etu. Kansanterveys kohenee, kustannukset vähenevät, palvelut pystytään turvaamaan paremmin, työllisyysaste nousee, yhteiskuntarauha säilyy ja ihmisoikeudet turvataan. Uusilla hyvinvointialueilla ikääntyvä sekä kulttuurisesti, sosioekonomisesti ja etnisesti monimuotoinen väestö tarvitsee yhdenvertaisia palveluja oikea-aikaisesti. Pitäisi pyrkiä sairastuvuuden ennaltaehkäisyyn, kaventamaan sosioekonomisia eroja ja kohdistamaan tukea matalassa sosiaalisessa asemassa oleville.
Kun ymmärretään sosiaalisen aseman vaikutus eri väestöryhmien terveyteen, terveyspoliittisia toimia pystytään kohdentamaan ja palvelujärjestelmän toiminta vastaamaan paremmin väestön tarpeita. Tämä tarkoittaa selkeitä poliittisia arvovalintoja siitä, minkälaista yhteiskuntaa tavoitellaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan sitten hyödyntää erilaisia tietoon perustuvia keinoja, arvioida niiden toimivuutta ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet. Sote-menoihin osoitetut rahat tulisi kyetä käyttämään vaikuttavasti ja tavalla, joka vähentää – tai ei ainakaan lisää – Suomessa asuvien terveyseroja. Tätä myös kansalaiset arvostavat. Sosiaali- ja terveyspalvelut oli kansalaisille ykkösaihe noin puolelle vastaajista (MTV Uutisten kysely tärkeimmistä vaaliteemoista).
Anna Pelkonen
Aluevaltuutettu