Turvataan lapsen oikeus oppia
Koululaisten oppimistulosten romahdus ei ole enää taatusti uutinen kenellekään Suomessa. Erot koulujen ja oppilaiden välillä sen kun kasvavat. Lasten ja nuorten lisääntyvää pahoinvointia ei ole hoidettu.
Nyt tulee uutinen: opettajia, kasvatusalan ammattilaisia, psykologian professoreita ja neuropsykologeja – muutamia ammattiryhmiä mainitakseni – ei ole kuultu. Ja jos on kuultu, ei olla uskottu.
Nyt on aika myöntää virheet ja muuttaa se, mikä ei toimi. Nyt on aika laittaa peruskoulu ja perusasiat kuntoon: lukeminen ja laskeminen. On satsattava koulutukseen ja lapsiin!
Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kohtaamisia. Sitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Opettajille on turvattava työrauha, jotta he voivat keskittyä tärkeimpään: lasten ja nuorten opetukseen sekä kasvun ja kehityksen tukemiseen.
Opetussuunnitelmaan ympätyt vaatimukset tulee arvioida uusiksi.
Koulutuspoliittisissa päätöksissä tulisi huomioida tutkimustieto lasten psyykkisestä kehityksestä.
Yksi kummallisimmista oletuksista on nyt vallitseva oletus lapsen itseohjautuvuudesta. Ala- ja yläkoululaisilta vaaditaan sellaista, mikä kehittyy aivojen ostolohkossa vasta parikymppisenä.
Annan esimerkin: koululaisemme ollessa viidennellä luokalla läksyjä ei enää tarkastettu koulussa. Se jätettiin lapsen omalle vastuulle. Tarkoituksena oli kuulemma oppia itseohjautuvampaa työskentelyä, jota myös jatko-opinnoissa vaaditaan. Me vanhemmathan läksyjä sitten tarkistelimme.
Miten pärjäävät ne lapset, jotka eivät saa tarvitsemaansa tukea? Yksistään korona ja etäopiskelu sysäsi liian monen lapsen ja nuoren syrjään.
Digitaalinen oppimateriaali ei sovi kaikille lapsille. Oppimista vaikeuttaa sekin, että on tekstikirja, mutta siihen ei saa tehdä edes alleviivauksia, koska osa kirjoista siirtyy eteenpäin.
Nyt on havahduttu siihenkin, etteivät avoimet oppimistilat tue lapsen keskittymistä. Saman tietää moni aikuinenkin avokonttorissa pinnistellessään.
Selvää pitäisi olla sekin, ettei peruskoululaisen tarvitse räplätä kännykkäänsä koulupäivän aikana. Sen sijaan tarvitaan enemmän liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä.
Pienryhmäopetus ja erityisopettajien riittävä määrä on nyt turvattava. Tuen lisääminen jo varhaisessa vaiheessa on erityisen tärkeää, koska jos perusta ei ole kunnossa, siihen on haastavampaa enää myöhemmin puuttua.
Jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on jatkossakin oltava riittävät perustiedot ja -taidot toisen asteen opintoihin. Jollei perustaitoja ole, ei nykyisen hallituksen ajama oppivelvollisuuden lakisääteinen jatkaminen tuo vastaavia hyötyjä.
Eikä tässä kaikki. Nyt on uskallettava rohkeasti katsoa myös tulevaisuuteen – siihen maailmaan, jossa lapsemme aikuisina työskentelevät, perustavat perheitä ja ikääntyvät.
Siinä maailmassa ilmasto, luonnon kantokyky, tekoäly ja kansainvälisyys ovat elämisen ja elämänhallinnan peruskysymyksiä. Niinpä koulutusjärjestelmäämme on uudistettava tulevaisuuden tavoitteista käsin.
Nyt on aika kohdata. Ja ajatella rohkeasti!
Lue lisää: www.susannepaivarinta.fi