Hyvinvointivaltion pelastamisella on kiire

Valtionvarainministeriö julkaisi hiljattain tulo- ja menokartoitukset, joissa virkamiehet esittelevät kymmeniä konkreettisia vaihtoehtoja valtion talouden tasapainottamiseksi.

Ei liene yllätys, että juuri ennen vaaleja puolueet eivät ole erityisen innokkaita ilmoittautumaan virkamiesten leikkauslistan kannattajiksi. Pelko siitä, että kova säästöpolitiikka syö kannatusta on kova. Ylätasolla nämä virkamiesten sopeuttamistoimet saavat kuudelta puolueelta kiitosta, mutta kiitokset kohdistuvat lähinnä niihin säästöihin, joita puolueet ovat itse jo aiemmin ehdottaneet. Valtionvarainministeriön virkamiehet tekevät työtään virkavastuulla ja heidän tehtävänsä on tuoda näkemyksensä esiin ja tarjota myös poliitikoille konkreettisia ehdotuksia. Liian usein nämä asiantuntijaehdotukset tyrmätään varsinkin poliittisen kentän vasemmalla laidalla koviksi, kylmiksi ja eriarvoisuutta lisääviksi. Nämä virkamiehet ovat todellisia vastuunkantajia, kun he vuodesta toiseen varoittavat Suomen kestämättömästä velkaantumisvauhdista. He yrittävät pelastaa Suomen konkurssilta.

Poliittinen vasemmisto sekä vihreät ovat sulkeneet silmänsä siltä tosiasialta, että kansantaloutemme ei jaksa kannatella nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kysymys ei ehkä ole siitä, että he eivät tätä asiaa ymmärtäisi, vaan enemmänkin siitä, että he eivät halua nähdä sitä. On kiistatta helpompaa liittyä niiden joukkoon, jotka uskovat, että nykyään ei enää tarvitse maksaa velkoja takaisin. Valtiontalouden suurten ongelmien kieltäminen on mahdottomuudessaan samantyyppinen asia kuin ilmastomuutoksen kieltäminen. On myös helpompaa ylistää nelipäiväisen työviikon autuutta ajattelematta sen enempää sitä, että jo nyt Suomi kärsii pahasta työvoimapulasta, joka tulee tulevaisuudessa vielä entisestään pahenemaan.

Tässä ajassa tarvitaan todellisia vastuunkantajia. Korjausliikkeellä on jo kiire. Tavoite tulisi asettaa 80 prosentin työllisyysasteeseen, johon pääsemiseksi on toteutettava vaikeitakin toimia, eli työttömyysturvan heikennyksiä. Tällä pyritään nimenomaan kannustavuuden lisäämiseen. Työperäisen maahanmuuton määrä pitäisi kaksinkertaistaa, jotta saisimme korvaavaa työvoimaa markkinoille eläköityvien tilalle. Julkishallinnon kustannusten kasvua tulee hillitä, erityisesti sote-palveluiden osalta. Tässä asiassa on myös arvioitava uudelleen kuntien ja hyvinvointialueiden määrää. Myös vihreään siirtymään on investoitava riittävästi. Esimerkiksi vetytalous tarjoaa suomalaisille yrityksille suuria mahdollisuuksia.

Kansliapäällikkö Juha Majanen on todennut ”Voi olla, että tämän sukupolven täytyy jostakin luopua hetkeksi, jotta lapsillemmekin olisi hyvinvointivaltio.” Tämä on hyvin ja vastuullisesti sanottu. Tämän puolesta myös poliitikkojen on tehtävä työtä.

Timo Kallio
Eduskuntavaaliehdokas, kokoomus
Kunnanvaltuutettu, Inkoo
Vara-aluevaltuutettu, LU