Varhaiskasvatus kantaa pitkälle elämässä
Vierailin tänään aamulla oman lapseni päiväkodissa, henkilökunnan kutsusta. Lapset saivat kertoa minulle terveisiä, mitä päiväkotiin tarvittaisiin enemmän – tai vähemmän. Ensimmäkseen toiveet liittyivät leluihin, myös ulkona. Henkilökunnalta sain tarkempia toiveita ja viestejä vietäväksi eteenpäin.
Laadukas varhaiskasvatus on parasta tasa-arvoa, syrjäytymisen ehkäisyä ja hyvän tulevaisuuden rakentamista jokaiselle lapselle. Onkin osuvaa, että valtakunnallisen varhaiskasvatuspäivän teema on ”Varhaiskasvatuksesta vahvat juuret tulevaisuuteen”.
Laadukas toiminta ei kuitenkaan toteudu ilman osaavaa ja riittävää henkilökuntaa. Ja vain laadukas varhaiskasvatus edistää lapsen iän ja kehityksen mukaista kasvua, tukee oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa elinikäistä oppimista ja koulutuksellista tasa-arvoa. Laajat kansainväliset tutkimukset alleviivaavat varhaiskasvatuksen merkitystä koko myöhemmälle elämälle. Pula ammattilaisista etenkin pääkaupunkiseudulla on kuitenkin suuri.
Varhaiskasvatuksen opettajapulan taustalla on se, että yliopistojen koulutusmäärät ovat olleet jo pitkään täysin riittämättömiä. Varhaiskasvatuksen laadun vahvistamista on jatkettava varhaiskasvatuslain mukaisesti. Tulevan hallituksen tehtävänä on varmistaa, että meillä on riittävästi ammattilaisia, kun uusi henkilöstörakenne astuu voimaan vuonna 2030. Nykyhallitus sai aikamoisen läksytyksen eduskunnalta budjettimietinnössä. Siinä alleviivattiin, että varhaiskasvatuksen opettajien määrästä olisi pitänyt huolehtia, ja siinä edellytettiin, kun lopulta täydennys varhaiskasvatuksen opettajien koulutukseen tuli, olisi koulutus pitänyt suunnata sinne, missä on suurin pula, eli pääkaupunkiseudulle. Näin ei tapahtunut.
Yliopistot tarvitsevat pysyvää rahoitusta varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. Myös muuntokoulutuksen määrää on kasvatettava. Muuntokoulutuksella jo varhaiskasvatuksessa työskentelevät ammattilaiset kouluttautuvat työn ohella opettajiksi.
Koulutusmäärien nostaminen on olennaista myös, jotta kaksivuotinen esiopetus voidaan toteuttaa kokeilun päätyttyä. Kokoomuksessa haluamme, että jokainen lapsi tulisi suunnitelmallisen pedagogisen varhaiskasvatuksen piiriin viimeistään viisi vuotiaana. Toivottavasti ensi vaalikaudella kaksivuotisesta esiopetuksesta tehdään totta.
Kasvatus- ja koulutusalan veto- ja pitovoimaa on myös vahvistettava. Alan työoloja on parannettava esimerkiksi vähentämällä ylimääräistä byrokratiaa, jotta ammattilaiset voivat keskittyä päätyöhönsä. Myös johtamiseen on kiinnitettävä huomiota. Varhaiskasvatuslaki vahvisti varhaiskasvatuksen asemaa osana suomalaisten lasten koulutuspolkua ja koulutuksellisen tasa-arvon tuottamisessa. Se oli vaikuttava ja välttämätön toimi tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentyneet. Päiväkotien henkilöstö kaipaa päättäjiltä työ- ja kehittämisrauhaa.