Seuraava ”yllättävä” kriisi saattaa olla tylsä, tuttu ja arkinen: talous

Euroopassa on vallalla epäluottamuksen ilmapiiri, joka kalvaa kansanvallan ydintä. Ääripäät saavat arvoaan suuremman äänenpainon ja tavallisen kansalaisen voi olla vaikea hahmottaa, mitä demokratiassa todella tapahtuu.

Kun kiistellään panssarivaunujen lähettämisestä Eurooppaan, riskinä on, että harmaa, mauton ja hajuton aihe ei kiinnosta. Talous on jotakin, joka helposti jää populistien huudon jalkoihin. Juuri tässä maailmantilanteessa on päätettävänä monta asiaa, jotka ovat huomattavasti raflaavampia kuin tylsä ja kuivakka talous.

Talous voi tuntua tylsältä. Itse olen oman työurani kannalta profiloitunut juuri nyt otsikoihin helposti päätyvien ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijana, mutta silti olen tällä hetkellä erityisen huolissani taloudesta. Siitä tylsästä teemasta, josta kaikilla on mielipide ja josta on helppo esittää kärkeviä ja lyhytnäköisiä mielipiteitä – sekä jakaa kansaa mielipidepoteroihin.

Suomen vahvuus on aina ollut yhtenäisyydessä. Viimeksi näin kävi, kun turvallisuusympäristömme muuttui nopeasti ja kansan keskuudesta löytyi yksimielisyys Nato-jäsenyydestä. Nyt samaa yhteishenkeä tarvitaan turvallisuuden lisäksi myös talouspolitiikasta.

Suomella on edessään suuria rakenteellisia ongelmia. Meidän täytyy ratkaista muun muassa kysymykset uudelleenkouluttautumisesta, kohtaanto-ongelmasta sekä energiaomavaraisuudesta. Erittäin suuri arvokysymys – ja ennustan myös sisäpoliittinen väittely – tullaan käymään lisäksi kotimaisesta aseteollisuudesta: kun Eurooppa varautuu pitkään puolustustaisteluun, mikä on Suomen rooli?

Vaikka näennäisesti helpoilla ratkaisuilla saattaa saada ilmaista mediatilaa, Suomella ei nyt ole varaa löysiin heittoihin. Tarvitsemme selkeän vision ja talouspoliittista päättäväisyyttä.

Talous ei ole mielipidekysymys. Valintamme näissä vaaleissa joko vapauttavat tai sitovat kätemme myös seuraavissa vaaleissa.

Jarno Limnell
Kansanedustajaehdokas