Kunnanjohtajasta hyvinvointialueen päättäjäksi

Nurmijärveläinen Kimmo Behm on tehnyt mittavan uran kunnanjohtajana Pyhtäällä ja Nurmijärvellä, mutta nyt hänellä on uusi luottamustoimi hyvinvointialueen päättäjänä. 

Aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen Kimmo Behm kertoo kunnanjohtajataipaleensa alkaneen Pyhtäältä, jossa hän ehti olla virassa reilut kuusi vuotta. Tämän jälkeen hän suuntasi vuonna 1999 Nurmijärvelle, jossa hän oli kunnanjohtajana vuoden 2018 vappuun saakka.  

Näistä kertyy siis 25 vuotta kunnanjohtajauraa, hän toteaa. 

Kunnanjohtajana Behm todisti aitiopaikalta Nurmijärven nopean kasvun, kun vuosituhannen vaihteesta hänen eläköitymishetkeensä väkiluku kasvoi reilusta 30 000:sta noin 43 000:en. Pyhtää on ja oli silloinkin pienempi maalaiskunta Kymenlaaksossa, jonka väkiluku pysytteli noin 5200:ssa Behm virassa ollessa.  

Nurmijärvellä kasvu oli nopeimmillaan 1 100 asukasta vuodessa, mikä vastasi 3 prosentin kasvua, Behm muistelee.  

Kuntien menot puolittuvat 

Kuntasektorin 25 vuoteen, jolloin Behm oli kunnanjohtaja, mahtui hänestä monia muutoksia. On ollut muun muassa Paras-hankkeen myötä kuntaliitoksia ja nyt viimeisimpänä hyvinvointialueuudistus, joka siirsi sote- ja pelastuspalvelut pois kunnilta.  

Tämä uudistus voi olla kuolinisku kunnille, hän pohtii. 

Uudistuksen myötä keskimäärin kuntien menot puolittuvat, mutta Behmin mukaan osassa kunnista sotemenot ovat voineet olla jopa 70 prosenttia. Hän on paininut asian kanssa eläkkeelläkin, sillä Behm on toiminut valtiovarainministeriön niin sanotun kriisikuntatyöryhmän puheenjohtajana seitsemän kertaa.  

Liikkumatila pienenee, kun budjetti ei ole enää entisenlainen. 

Behmin mielestä nykyinen kehityskulku ei ollut ainoa vaihtoehto, vaan aiemmin muun muassa Paras-hankkeella kuntien lukumäärän pienentämisellä pyrittiin vahvistamaan jäljelle jäävien kuntien toimintaedellytyksiä. 

Laajempiin kuntaliitoksiin ei tuolloin ollut lopulta kuntapäättäjillä uskallusta, Behm sanoo.  

Välimallin ratkaisu 

Hyvinvointialueiden syntyä hän kuvailee “pihtisynnytykseksi”, jossa pitkään kestänyt sote-uudistus maakunnalliselta pohjalta rysäytettiin valmiiksi. Behm pitää uudistusta keskeneräisenä ja varsinkin hyvinvointialueiden lukumäärää ongelmallisena.  

Tämä on tietynlainen välimallin ratkaisu, joka kestää pari vaalikautta, hän pohtii. 

Nykyisenlaisille hyvinvointialueille Behm ei usko annettavan verotusoikeutta, ja näkee hyvinvointialueiden määrään putoavan jollakin aikavälillä noin puoleen nykyisestä.  

Valtion talouden tasapainosta on arvioitu puuttuvan kahdeksan miljardia rahoitusta, mikä luo pohjan valtaville haasteille hyvinvointialueillekin. 

Osaaminen hyvinvointialueen käyttöön 

Hyvinvointialueen päätöksentekoon eläkkeellä oleva kunnanjohtaja lähti useiden pyyntöjen pohjalta. Päätökseen vaikutti lopulta “sekä itsekkäät että epäitsekkäät syyt”. 

Henkilökohtaisesti haluan pitää itseni vireänä, mutta samalla haluan tarjota osaamiseni hyvinvointialueen käyttöön, Behm kuvailee.  

Vaalimenestyksestään hän yllättyi positiivisesti, ja hänet valittiin aluevaltuuston lisäksi aluehallitukseen sekä rahoitus- ja talousjaostoon. Kokouksia hänelle kertyy runsaasti, minkä Behm arvelee osittain johtuvan hyvinvointialueen aloittamisvaiheesta. 

Kuntayhtymän pohjalta hyvinvointialueeseen oli helppo siirtyä, hän sanoo. 

Behmin mielestä osa päättäjistä on edelleen liian linnoittautuneita kuntarajoihin, eikä asioita vielä välttämättä osata hyvinvointialueella hahmottaa kokonaisuuksina. Varsinkin palveluverkkoon liittyvissä kysymyksissä kuntajako näkyy, sillä kaksoisrooleja on paljon. 

En oikein tiedä, miten näitä asenteita voi riittävän nopeasti muuttaa, Behm pohtii.  

Behm naurahtaa itsekin puolustavan omien äänestäjiensä intressejä, mutta huomauttaa, että alijäämäisen budjetin edessä kokonaiskuvaa on syytä arvioida riittävällä vakavuudella uudelleen.  

Omaa hyvinvointialuettaan Behm pitää kompaktinkokoisena, jossa erilaisia palveluja on erittäin hyvin ihmisten saavutettavissa. Haasteina ovat yleisvaltakunnalliset väestön ikääntyminen ja osaavan hoitohenkilökunnan saatavuus.  

Kuntien ja hyvinvointialueiden rajapinnassa hän näkee monia yhteistyönpaikkoja, sillä monet alueiden palvelutuotannon kustannusten hillintään merkittävästi vaikuttavat ennaltaehkäisyn keinot jäivät edelleen kunnille. Hänen mukaansa iso osa suomalaisista kokee edelleen kunnilla olevan hyvinvointialueitakin suurempi rooli yksilön hyvinvoinnissa. 

Siellä on monta rajapintaa, joissa yhteistyön on toimittava, Behm linjaa.  

Teksti: Santeri Nousjoki