Vantaa-Kerava: Make or buy?

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on päätetty ottaa käyttöön tuotantotapa-analyysi palvelujen järjestämisen tueksi. Analyysin tavoitteena on arvioida, mitkä palvelut hyvinvointialueen kannattaa tuottaa itse ja mitä puolestaan hankitaan muilta palveluntuottajilta. Teollisuudessa sama tunnetaan nimellä make-or-buy, mikä jo itsessään selittää mistä on kyse. 

Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa Uudenkaupungin autotehdasta, joka on jo pitkään valmistanut autoja Mercedes Benzille. Emoyhtiö on analyysissään päätynyt ulkoistamaan tiettyjen mallien valmistamisen muille tehtaille sen sijaan, että investoisi omien tehtaidensa laajennuksiin. Suomessa valmistettuja autoja ei kuitenkaan pidetä kakkosluokan kärryinä, vaan ne ovat aivan yhtä laadukkaita ja arvokkaita kuin muutkin Mercedekset. 

Teollisen valmistuksen lisäksi make-or-buy sopii palveluihin aivan yhtä hyvin. Lämpöpumpun asentaja ei välttämättä tee tarvittavia sähköasennuksia itse, huoltoyhtiö tilaa likakaivojen tyhjennykset siihen erikoistuneilta yhtiöiltä ja niin edelleen. Erikoisosaamisen ja sen vaatimien työkalujen ylläpitäminen on kallista ja vaatii korkeaa käyttöastetta ollakseen kannattavaa. 

Hyvinvointialue vastaa lain mukaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden järjestämisestä, ja laki sallii suuren vapauden päättää palveluiden tuotantotavasta. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on sitouduttu tiedolla johtamiseen, ja tuotantotapa-analyysi on tästä oiva esimerkki. Oma tuotanto on lähtökohta, muttei automaattisesti tuota tehokkainta ja laadukkainta palvelua. Kun budjetti on rajallinen, systemaattinen analyysi on tervetullut parannus ideologisen vääntämisen tilalle. 

Hyvinvointialueella make-or-buy saadaan parhaiten toimimaan, kun siinä huomioidaan riittävän laajasti muitakin tekijöitä kuin hankintahinta. Oman tuotannon hintaan osataan toki laskea työvoiman, investointien ja tukitoimien kustannukset, mutta laskentamallissa täytyisi pystyä huomioimaan myös riskit ja vaihtoehtokustannukset. 

Asukkaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää monenlaista tekemistä, josta kaikki ei ole hyvinvointialueen strategista ydintä. Mikäli haluamme lähtökohtaisesti tuottaa kaiken itse, voimme saavuttaa korkeintaan keskinkertaisen tason. Suomen parhaaksi hyvinvointialueeksi kehittyminen edellyttää, että jokaisen palvelun tuottaa paras mahdollinen toimija. Ulkoisten palveluntarjoajien hyödyntäminen vapauttaa omat resurssit toimintaan, jossa hyvinvointialue on kaikkein vahvimmillaan. 

Tärkeintä on muistaa, että tekemättä jättäminen voi olla kaikkein kallein vaihtoehto. Resurssipula on tällä hetkellä hyvinvointialueen suurin ongelma ja valtava riski. Joskus voi yksinkertaisesti olla tarpeen ottaa kaikki liikenevät resurssit käyttöön riippumatta siitä, onko kyseessä oma vai palveluntuottajalta hankittu palvelu. 

Sami Kanerva

Kirjoittaja on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuutettu, joka toimi päivätyökseen johtavana asiantuntijana teknologiayrityksessä.