Yksityiseltä apua ahdinkoon

Paikallinen päättäjä toivoisi, että vastakkainasettelu julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien välillä loppuisi. 

Tammikuussa toimintansa aloittanut Keski-Uudenmaan hyvinvointialue (Keusote) on monien muiden alueiden tavoin suurten haasteiden edessä. Ongelman ydin on yksinkertainen: palvelukapasiteetilla on vaikeuksia pysyä kysynnän perässä. Hyvinvointialueen talous kompastelee jo alkumetreillä. 

Attendolla hoivakodin johtajana ja kokoomuksen vara-aluevaltuutettuna toimiva Heli Ronkanen tuntee Keusoten haasteet hyvin. 30-vuotisen sote-uransa aikana hän on nähnyt käytännössä mitkä alan käytännöt toimivat ja mitkä eivät. Ronkasen mukaan tilanne Keusoten alueella ei ole helppo. 

Väestö ikääntyy ja palvelujen tarve kasvaa, mutta rahaa ei oikein olisi. Hyvinvointialueen budjetti on 66 miljoonaa alijäämäinen, Ronkanen kertoo. 

Palveluasumisen kysyntä tulee kasvamaan jatkossa selvästi. 

Väestöennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Suomessa kasvaa 25,6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Hyvin iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Tällä hetkellä yli 90-vuotiaita arvioidaan olevan n. 50 000, mutta ennusteiden mukaan vuonna 2065 jo 190 000. Hoidon ja hoivan tarve alkaa kasvaa selvästi jo ikärakenne-ennusteissa vuoden 2025 jälkeen. 

Heli Ronkasen mukaan Keusoten oma palvelutuotanto ei tule riittämään esimerkiksi palveluasumisen kohdalla. Hän pitää harmillisena, että samalla kun palveluasumisen paikkoja on ajettu alas, kotihoidon puolella ei olla pystytty vastaavassa suhteessa kasvattamaan resursseja. 

Tälläkin hetkellä suuri määrä ikääntyneitä muistisairaita on lähes heitteillä omassa kodissaan, vaikka he tarvitsivat kipeästi jatkuvaa hoivaa ja toisen ihmisen läsnäoloa. 

Julkisesti tuotettu palvelu ei ole välttämättä aina paras vaihtoehto. 

Keski-Uudellamaalla noin 45 prosenttia kuntien sosiaalihuollon kysynnästä on katettu yksityisellä palvelutuotannolla. Keusoten alueella on tällä hetkellä 26 yksityistä ikäihmisten palveluasumista tai ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista tuottavaa yksikköä. 

Yksityisellä palveluntuottajalla on oltava hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä tukipalveluhenkilöstö, asianmukaiset tilat ja välineet sekä muut riittävät viranomaisten ja toimintaa ohjaavien lakien vaatimat toimintaedellytykset. Yksityisiä palveluntuottajia koskevilla vaatimuksilla turvataan hankittavien palvelujen laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelutoiminnan jatkuvuutta. 

Hyvinvointiala HALI ry:n joulukuussa julkaiseman selvityksen mukaan kuntien omien yksiköiden hoivapalvelu maksaa keskimäärin 30–50 prosenttia enemmän kuin yritysten tai järjestöjen tuottama hoivapalvelu. 

Ronkasen mukaan yksityiset ratkaisut saattavat monesti olla myös laadukkaampia. 

Usein yksityiset hoivakodit ovat mm. pienempiä, kodinomaisempia ja niissä hyödynnetään enemmän nykyaikaista teknologiaa. Yksityisissä hoivakodeissa hoidon laadun osalta tehdään säännöllisesti sekä ulkoista että sisäistä laaduntarkkailua ja -valvontaa eli auditointia. Yksityisissä hoivakodeissa johtamisrakenteet ja organisaatiomalli ovat kevyemmät ja joustavammat, joka mahdollistaa ratkaisukeskeisemmän ja kehittymismyönteisemmän hoitokulttuurin. 

Ronkanen arveleekin, että yksityisten yritysten rooli tulee tulevaisuudessa kasvamaan. 

Yksityisillä palveluntuottajilla tulee lähivuosina olemaan hyvinvointialueella merkittävä rooli erimuotoisen palveluasumisen, kuten senioriasumisen, palveluasumisen ja etenkin ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen tuottamisessa, hän toteaa. 

Kokoomus haluaa laadukkaamman ja taloudellisesti kestävämmän hyvinvointialueen. 

Hyvinvointialueiden asukkaiden tilannetta on mahdollista parantaa monin eri keinoin. Valinnanvapaus siitä, missä haluaa sote-tarpeissaan asioida, on yksi hyvä keino. Tähän palveluseteli on oiva työkalu. Sitä tulisi Ronkasen mukaan laajentaa ja sen arvosta tulisi tehdä sellainen, että se on asiakkaalle aidosti houkutteleva vaihtoehto. 

Palvelusetelillä voidaan purkaa jonoja sekä tukea asiakkaan osallisuutta sekä yksilöllisemmän hoidon toteutumista, hän summaa. 

Ronkanen huomauttaa myös, että päättäjien on ollut hankalaa arvioida julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia, sillä julkinen puoli ei ole määritellyt palveluaan tai hintojaan vertailukelpoisessa muodossa. Tähän tulisi hänen mielestään saada muutos. 

Kokoomuksen valtuustoryhmä jättikin keväällä aluevaltuutettu Willem van Schevikhovenin aloitteen palvelujen yksikkökustannusten avaamisesta ja vertailusta, jotta jatkossa hyvinvointialueella voitaisiin vertailla julkisen tuotannon ja yksityisiltä ostettavien palveluiden kustannuksia sekä tehdä kustannustehokkaita ja ennen kaikkea harkittuja päätöksiä. 

Myös asennemuutokselle olisi nyt oiva tilaisuus. Keski-Uudenmaan päättäjä on joskus kokenut, että julkinen ja yksityinen puoli nähty toistensa “kilpailijoina ja arvostelijoina.” Ronkanen toivoo vastakkainasettelulle loppua. 

Parhaaseen tulokseen mielestäni päästäisiin, jos hyvinvointialueen julkiset palvelut ja yksityissektori sekä järjestöt voisivat toimia rinnakkain rakentavasti yhteistyössä ja kaikkien vahvuuksia hyödyntäen sekä luoden uusia innovatiivisia toimintamalleja. 

Aluepäättäjän mukaan on selvää, että osa nykyisistä toimintamalleista on vanhentunut. Hänen mielestään nyt tulisi rohkeasti etsiä uusiin haasteisiin vastaavia ratkaisuja. 

Pitää olla valmis katsomaan uudella tavalla. Kehittymään. Kokeilemaan. 

 

Teksti: Akseli Lehtonen