Hyvinvointialueen tilannekuva hakusessa

Vanhan viisauden mukaan yhteisesti jaettu tilannekuva on välttämätön lähtökohta hyvälle johtamiselle. Usein vertauskuvana käytetään suunnistusta: on tiedettävä missä kohtaa kartalla ollaan ennen kuin järkevää reittiä haluttuun päämäärään voidaan suunnitella ja etenemisen tapa päättää.

Näitä ajatelmia huomasin pohdiskelevani hyvinvointialueemme valtuuston viimeisimmän kokouksen yhteydessä syyskuussa. Esityslistalla oli kaksi dokumenttia, joissa kummassakin ideana oli arvioida, miten hyvinvointialueellamme menee. Toisen oli tuottanut aluehallitus (osavuosikatsaus 2/2023) ja toisen hyvinvointialueen tarkastuslautakunta (ei-lakisääteinen väliarviointi). Kummassakin dokumentissa arvioitiin mm. valtuuston asettamien sitovien tavoitteiden toteutumista tai toteutumisen todennäköisyyttä vuoden loppuun mennessä. Kummankin arvion tuottamiseen oli osallistunut niin viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitä.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuusto on siis asettanut 15 sitovaa tavoitetta talousarviovuodelle 2023. Tarkastuslautakunnan arvion mukaan tavoitteista seitsemän ennustetaan toteutuvan ja seitsemän tavoitteen osalta tarkastuslautakunta piti tavoitteen toteutumista epätodennäköisenä. Henkilöstön hyvinvointia koskevan tavoitteen ennustetaan toteutuvan osittain. Aluehallituksen osavuosikatsauksessa puolestaan arvioidaan yhtä tavoitetta lukuun ottamatta kaikkien toteutuvan kokonaan ja kahden kohdalta osittain.

Kuten huomataan, on dokumenteissa esiin tuodut arviot hämmentävän erilaiset. Tämä kielii siitä, että joko tarkoituksella tilanne halutaan nähdä toisaalta ruusunpunaisena tai toisaalta kriittisen haasteellisena tai sitten tavoitteet on asetettu niin väljästi, että perustellusti voi tulla erilaisiin johtopäätöksiin. Itse veikkaan ensimmäistä selitystä, sillä tavoitteet on kyllä asetettu varsin täsmällisesti, useimmat puhtaasti kvantitatiivisiin mittareihin kytkeytyen (esim. jonotusajat, henkilöstön vaihtuvuus, talousarvion toteutuma) tai määritellyn toimenpiteen toteutumista kuvaten (esim. palveluverkkosuunnitelma on tehty).

Miksi hallitus sitten haluaa nähdä lasin puoli täytenä ja tarkastuslautakunta puoliksi tyhjänä jää arvailujen varaan. Onko kyse vain omaksutuista rooleista vai pelataanko arvioilla jotain peliä ulkopuolisiin sidosryhmiin kuten valtioon päin? Keskeistä olisi joka tapauksessa saada tolkku itse asiaan eli kenen totuus on oikeampi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tällaiseen dialogiin ei hyvinvointialueellamme ole oikein menettelytapoja tai foorumia. Kahden toimijan tuottamien arvioiden erilaisuus kyllä todettiin ennen valtuuston kokousta pidetyssä webinaarimuotoisessa selostustilaisuudessa, mutta vastausta tai näkemyksiä arvioiden erilaisuuden perusteluista ei tosiasiassa saatu sen enempää suullisesti kuin kirjallisesti. Itse valtuuston kokouksessa taas viranhaltijoilla ei ole tapana osallistua keskusteluun. Luotetaan selvästi selostustilaisuuden ja kokouksen edellä käytävien palavereiden voimaan, joten varsinaisessa valtuuston kokouksessakaan ei saatu viranhaltijavalmistelijoilta tai luottamushenkilöiltä näkemyksiä arvioiden ristiriitaisuuksista. Onko niin, että asiaan palataan ensi vuoden kesänä, kun tarkastuslautakunta jättää virallisen arviointikertomuksensa ja hallituksen on pakko tuottaa huomioihin vastauksensa? Niiden pariin päästään joko kesäkuussa tai mahdollisesti jossain syksyn kokouksista. Näin jälkijättöisestä tarkastelusta ei hyvinvointialueemme johtaminen taida saada kovin kummoista tukea.

Jos lukijaa jäi kiinnostamaan mitä ne 15 sitovaa tavoitetta olikaan ja millaisia arvioita hallitus ja tarkastuslautakunta on tehnyt löytyvät asiakirjat ositteesta Aluevaltuusto, kokous 11.9.2023 | Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (cloudnc.fi)

Markku Pyykkölä

Vantaa-Keravan aluevaltuutettu, VTM

Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtaja