Keskustelu suomalaisten liikkumattomuudesta tarvitsee monipuolisia tasa-arvonäkökulmia

Suomalaisten liikkumattomuus on ollut vahvasti esillä julkisessa keskustelussa viime kuukausina. Liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnallemme ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa, ja luku on jatkuvassa kasvussa väestön ikääntymisen sekä lasten ja nuorten vähentyneen liikunnan vuoksi. Ratkaisuja ongelmaan on haettu aina hallitusneuvotteluissa asti, ja Orpon hallituksen hallitusohjelmassa kiinnitetäänkin asiaan erityistä huomiota. Orpon hallitus on sitoutunut laatimaan poikkihallinnollisen Suomi liikkeelle -ohjelman, jolla pyritään lisäämään suomalaisten liikkumista jokaisessa ikäluokassa.

Tänään tyttöjen päivänä 11.10. haluan nostaa keskusteluun uuden näkökulman. Kun puhumme suomalaisten liikkumattomuudesta ja nuorten rapistuvasta kunnosta, tulisi meidän huomata urheiluun ja liikuntaan liittyvät tasa-arvo-ongelmat, jotka vaikuttavat tyttöjen liikkumiseen negatiivisesti. Ahtaat sosiaaliset normit rajoittavat tyttöjen urheilua. Esimerkiksi urheilulajien valinta on edelleen sukupuolittunutta, ja tytöt kohtaavat usein kommentteja siitä ”etteivät tietyt urheilulajit sovi tytöille”. Plan International Suomen kyselytutkimuksen mukaan lähes joka neljäs tyttö on kokenut vähättelyä urheiluharrastuksessa sukupuolen takia. Näin ei saisi olla, sillä pahimmillaan vähättely voi johtaa urheiluharrastuksesta luopumiseen.

Urheilu kuuluu jokaiselle sukupuoleen katsomatta. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa, ja tämän toteutumiseksi tarvitaan yhtäläisiä resursseja ja tasa-arvoista kohtelua. Käytännössä tämä tarkoittaa tosiasiallisesti tyttöjen ja poikien yhdenvertaisia harrastus-, valmennus- ja kilpailumahdollisuuksia. Vaatimus yhdenvertaisista mahdollisuuksista tulee ottaa huomioon kaikessa urheilu- ja liikuntatoimintaan liittyvässä päätöksenteossa.

Samalla kun tyttöjä tulee kannustaa juuri heidän haluamansa lajin pariin – oli se sitten jalkapallo tai cheerleading, tulisi liikuntapaikkojen rakentamisessa ja muissa liikunnan valtionavustuksissa huomioida myös tyttöjen tyypillisesti suosimat lajit. Tasa-arvovaltuutettu on todennut viranomaisten toteuttavan puutteellisesti velvollisuuttaan edistää tasa-arvoa liikuntapaikkarakentamisessa. Julkinen avustuspolitiikka on ajanut naisia perustamaan liikuntapaikkoja yksityisillä varoilla päästäkseen harrastamaan haluamaansa liikuntaa. Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirjassa edellytetään rahoituksessa huomioitavan tyttöjen ja naisten suosimien lajien, kuten ratsastuksen, ringetten, taitoluistelun ja voimistelun olosuhteita avustuspolitiikassa. Siitäkin huolimatta näin ei ole käynyt – tämä tulee korjata.

Vakavia epäkohtia liittyy myös urheilumaailmassa esiintyvään sukupuolittuneeseen häirintään. Urheilumaailmasta on viime vuosina tullut julkisuuteen monia tapauksia, joissa tytöt tai nuoret naiset ovat joutuneet häirinnän tai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Elokuussa naisten jalkapallon MM-finaalin palkintojenjaossa Espanjan jalkapalloliiton puheenjohtaja Luis Rubiales suuteli Espanjan jalkapallomaajoukkueen pelaajaa Jennifer Hermosoa suoraan suulle ilman tämän suostumusta. Lisäksi Rubiales kosketteli muita joukkueen pelaajia intiimisti ja fyysisesti.

Rubialesin käytös on tuomittu laajasti – niin kuin pitääkin. Tarvitsemme silti lisää keinoja kitkeä harrastuksissa ja urheilumaailmassa esiintyvää häirintää ja ahdistelua niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Liikunta- ja urheilualan toimijoiden tulee sitoutua väkivallan, seksuaalisen häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun ennaltaehkäisemiseen ja lopettamiseen saadakseen valtionavustusta.

Tasa-arvoisemman harrastus- ja urheilumaailman rakentaminen edellyttää laajaa työkalupakkia. Tarvitsemme ahtaiden sosiaalisten normien purkamista, yhdenvertaisia harrastus-, valmennus- ja kilpailumahdollisuuksia sekä tasa-arvonäkökulmien huomioimista rahoituksessa. Kaikenlaiselle sukupuolittuneelle häirinnälle on saatava stoppi. Tasa-arvoisemman liikunnan ja urheilun turvaaminen hyödyttää koko suomalaista yhteiskuntaa, sillä siten saamme juurrutettua liikunnallisen elämäntavan osaksi tyttöjen elämää. Erilaiset tasa-arvonäkökulmat tulee ottaa osaksi yhteiskunnallista keskustelua, kun haemme ratkaisuja suomalaisten liikkumattomuuteen.

Pihla Keto-Huovinen
Kansanedustaja
Kokoomusnaisten puheenjohtaja