Uudesta palvelustrategiasta toivotaan lääkettä oppilashuollon haasteisiin 

Oppilas- ja opiskelijahuollon siirryttyä kunnilta hyvinvointialueelle menot ja byrokratia ovat kasvaneet. Hyvinvointialueen lisäksi myös kunnat etsivät ratkaisuja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen. 

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto hyväksyi viime syksynä hyvinvointialueen strategian vuosille 2022–2026. Strategiatyö on jatkunut tänä vuonna palvelustrategian valmistelulla. Palvelustrategian luonnos julkaistiin elokuussa, ja nyt alueen asukkailla ja palveluntuottajilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja luonnokseen liittyen. 

Palvelustrategiassa keskustelua on herättänyt etenkin oppilas- ja opiskelijahuollon tilanne Itä-Uudenmaan alueella. Oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueelle vuoden 2023 alussa. Osana uudistusta hyvinvointialueelle siirtyivät myös koulukuraattorit ja -psykologit. 

Koulupsykologien ja -kuraattoreiden siirtoa hyvinvointialueille vastustettiin lakimuutoksen valmisteluvaiheessa rajustikin. Oppilaitosten psykologityö haluttiin pitkään pitää kouluissa, lähellä oppilaita ja muuta henkilöstöä. Muutos on Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsenenä ja Porvoon kaupunginvaltuutettuna toimivan Hilkka-Leena Oravan mukaan ollut suuri etenkin alueen työntekijöille. 

Wilma tietokatkoksena hyvinvointialueen ja koulun välillä 

Suurimmat ongelmat liittyvät hänen mukaansa opetuksen ja oppimisen alustana käytettävään Wilma-järjestelmään. Tällä hetkellä tilanne on se, etteivät hyvinvointialueen palveluksessa työskentelevät koulupsykologit- tai kuraattorit pääse edelleenkään tarkastelemaan työssään tarvittavia oppilaan tuen kirjauksia tai esimerkiksi poissaoloja. 

– Käsittääkseni tilanne on edelleenkin se, että hyvinvointialueen henkilöstö ei pääse tietoturvasyiden takia tarkastamaan oppilaiden tai opiskelijoiden tarkempia tietoja Wilma-järjestelmästä, Porvoon suomenkielisen koulutusjaoston puheenjohtajana sekä kasvun ja oppimisen lautakunnan jäsenenä toimiva kokoomuslainen Orava kertoo. 

– Ennen siirtymää kaikkiin tietoihin pääsi helposti, kun oltiin saman katon alla. Nyt tullut muutos sekoittaa työtä uudella tavalla, mikä heijastuu väistämättä myös alueen oppilaisiin ja heidän vanhempiinsa, kun tietoja täytyy selvittää muulla tavalla, hän jatkaa. 

Mielenterveys tärkeä osa oppilashuoltoa 

Pula koulupsykologeista ja -kuraattoreista on valtakunnallinen ongelma. Vaikea tilanne näkyy siinä, miten nopeasti lapsia ja nuoria voidaan auttaa mielenterveyden ongelmissa. Jonot ammattilaisten vastaanotolle ovat pitkiä. 

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluksessa on tällä hetkellä 28 kuraattoria ja 22 koulupsykologia. Yhteensä kymmenen vakanssia on täyttämättä. Hyvinvointialueella on lisäksi viisi ostopalvelupsykologia. 

Kouluterveydenhoitajien osalta tilanne on tilastojen valossa hiukan parempi. Hyvinvointialueella työskentelee 36 terveydenhoitajaa, ja tällä hetkellä vain yksi vakanssi on täyttämättä. 

– Koulupsykologien ja -kuraattorien kohdalla haaste on se, että tekijöitä ei ole. Pula kouluterveydenhoitajista ja lääkäreistä puolestaan vaikuttaa ennaltaehkäisevien tarkastusten aikataulujen viivästymiseen ja aiheuttaa suurta huolta, Hilkka-Leena Orava sanoo. 

– Jo korona-aikaan lääkärintarkastuksia jäi tekemättä, eikä kaikkia edelleenkään ole saatu kurottua umpeen. Tarkoitus toki on, että lääkärintarkastukset saadaan tehtyä, mutta resurssipula näkyy sielläkin, Orava jatkaa. 

Ratkaisuja etsitään myös kuntatasolla 

Vuodenvaihteessa voimaan tullut uudistus määrittää, kuinka paljon yhdellä kuraattorilla ja koulupsykologilla saa olla asiakkaita. Nykyisen lakisääteisen mitoituksen mukaan yhdellä koulukuraattorilla voi olla vastuullaan enintään 670 oppilasta. Elokuusta lähtien yhdellä psykologilla saa puolestaan olla kerrallaan 780 oppilasta. 

Haastava tilanne näkyy erityisesti pienemmissä kunnissa. Esimerkiksi Lapinjärven kunnassa ei ole omaa koulupsykologia, vaan palvelu järjestetään ostopalvelupsykologin avulla. Ostopalvelupsykologin toiminta-alueeseen voi kuulua kerrallaan toistakymmentä pienempää koulua, jolloin psykologi kerkeää vierailemaan koululla vain ajanvarauksesta, toisinaan vain kerran kahdessa kuukaudessa. 

Oppilashuollon haastavaa tilannetta on ryhdytty paikkaamaan suuremmissa kunnissa kuntatasolla. Porvoossa koulujen tilannetta on pyritty helpottamaan palkkaamalla erillisiä kouluvalmentajia eli niin kutsuttuja koulukoutseja. He osallistuvat konfliktien ratkaisemiseen, tukevat nuorten koululäsnäoloa ja auttavat tukea tarvitsevia oppilaita palvelujen piiriin. 

– Koulukoutsit palkattiin viime syksynä paikkaamaan koronan synnyttämää hyvinvointivajetta porvoolaiskouluissa. Tällä viikolla päätimme Porvoon kasvun ja oppimisen lautakunnassa, että esitämme lisärahoitusta uusien koutsien palkkaamiseen myös alakouluihin, Hilkka-Leena Orava sanoo. 

Hyvinvointialue lisännyt oppilas- ja opiskelijahuollon kustannuksia 

Kaikissa kunnissa mahdollisuutta vastaavanlaisiin järjestelyihin ei kuitenkaan ole. Orava huomauttaa, että pelkästään hyvinvointialueelle siirtyminen on Porvoossakin lisännyt oppilas- ja opiskelijahuollon kustannuksia. 

– Hyvinvointialueen tulo on lisännyt kustannuksia kuntatasolla, kun hyvinvointialueen organisaatiossa on useita johtotasoja, jonka johdosta toiminta on hidasta ja byrokraattista. Rajapintaan on tullut kehittää pelkästään jo oppilashuollon yhteistyön lisäämiseksi mm. erilaisia yhteistyö ja ohjausryhmiä, hän huomauttaa. 

Apua matalalla kynnyksellä vaihtoehtoisista palveluista 

Orava kuitenkin korostaa, että oppilashuollon palveluiden järjestämisessä ensisijaisena tavoitteena on, että palvelut ovat tasalaatuisia koko Itä-Uudenmaan alueella. 

– Tärkeää olisi, että meillä olisi enemmän matalan kynnyksen mahdollisuuksia ottaa yhteyttä, kun opiskelijat tarvitsevat apua. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi etävastaanotot tai jonkinlainen chat-palvelu, jossa avun hakemiseen olisi matalampi kynnys, Hilkka-Leena Orava sanoo ja jatkaa: 

– Kynnys hakea apua on jo itsessään suuri. Voi viedä aikaa kerätä rohkeutta mennä vaikkapa kouluterveydenhoitajan vastaanotolle ja puhua huolistaan. Jos vastaanotolla ei olekaan ketään, ei ole mitään takeita siitä, että opiskelija rohkaistuisi hakemaan apua uudestaan. On tärkeää, että pystymme turvaamaan tasalaatuiset palvelut koko Itä-Uudenmaan alueella, hän  päättää. 

Teksti: Elisa Hyvärinen