Itärajan tilanteen vakavuus on syytä ymmärtää

Rajalakiesityksessä on kyse tärkeästä turvallisuusasiasta. Kyse turvallisuuspolitiikasta. Venäjän toiminnassa ei ole pidäkkeitä ja Venäjä tuntee lainsäädäntömme. Tämä on syytä ymmärtää. Suomen turvallisuus on varmistettava kaikissa tilanteissa. Lakiesityksellä suojellaan suomalaisia Venäjän vihamielisiltä toimilta. Venäjä kohdistaa Suomeen välineellistettyä maahantuloa. Venäjä haluaa painostaa ja vaikuttaa Suomen ja EU:n turvallisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen heikentävästi.

Esitys on poikkeuksellinen, mutta niin on tilannekin: Venäjä käy hyökkäyssotaa Euroopassa ja välineellistää ihmisiä Suomenkin rajalla.

Kansainväliset sopimukset on tehty kaikkien turvallisuuden vuoksi, ja niihin Suomikin on sitoutunut. Vaikka sopimusten uudistaminen on hidasta, on sopimuspohjainen maailmanpoliittinen järjestelmä Suomen kaltaisten pienten valtioiden etu. Sitä periaatetta ei tule romuttaa.

Nykyisin kansalliseen tai kansainväliseen oikeuteen ei sisälly menettelytapoja, joiden nojalla valtio voisi tehokkaasti torjua välineellistettyä maahantuloa. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset on aikoinaan laadittu erilaisessa ympäristössä. Suomen itäraja on samalla EU:n ja Naton pisin ulkoraja. EU:n ulkorajalle ei pidä sallia välineellistetyn maahantulon väylää Eurooppaan.

Valtion perustehtävä on huolehtia turvallisuudesta, ja nyt kyseessä on ennen kaikkea turvallisuusasia. Kuten olemme saaneet nähdä, Venäjä ei keinoja kaihda. Kaikkein huonoin vaihtoehto olisi hylätä esitys, odotella keväthankien sulamista ja ”toivoa parasta.”

Politiikka on arvovalintoja ja näitä valintoja joudumme tekemään usein epätäydellisten vaihtoehtojen välillä. Lait ovat kompromissin lopputuloksena saatuja sopimuksia aivan samalla tavalla kuin maahantuloa määrittelevät kansainväliset sopimuksetkin. Lakia voimme muuttaa itse, nopeastikin. Myös kansainväliset sopimukset tullaan neuvottelemaan tilanteen mukaan uusiksi, mutta hitaammin.

Kun toimintaympäristö on muuttunut, tulevat myös sekä Suomen laki että kansainväliset sopimukset muuttumaan. Nyt arvioidaan siitä, kumpi laitetaan ensin kuntoon. Järkevää olisi laittaa kuntoon se, mikä omissa käsissämme on: Suomen laki.

Jarno Limnell, Kansanedustaja, dosentti