Uudistusohjelma saa kiitosta valtuutetuilta yli puoluerajojen

Laajan poliittisen siunauksen saanut Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen uudistusohjelma tähtää säästöihin ja tehokkaasti tuotettuihin palveluihin. Lupaavana uudistuksena pidetään esimerkiksi terveysasemilla aloittaneita omatiimejä. 

Kirjoittaja: Leila Itkonen

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen luottamushenkilöillä on rivit suorina mitä alueen vastikään hyväksyttyyn uudistusohjelmaan tulee. Ohjelman tavoitteena on tehostaa toimintaa niin, että lähivuosina hyvinvointialueen palvelut tuotetaan aina kaksi prosenttia edellisvuotta halvemmalla. 

Näin hyvinvointialue säästää 300 miljoonaa vuoteen 2030 mennessä. 

Se, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue hakee tämän rinnalla valtiolta lähes 150 miljoonan lisärahoitusta viime ja tämän vuoden alijäämäisten budjettien kattamiseksi, on alueen päättäjien mielestä oikeutettua. 

Uudistusohjelman neuvottelukuntaa johtaneen Lauri Kairan mukaan mielikuva Vantaan ja Keravan hyvinvointialueesta kapina-alueena on väärä. 

– Hyvinvointialueemme kärsii Sanna Marinin hallituksen luomasta rahoitusmallista. Malli on meitä kohtaan epäoikeudenmukainen, sillä alueemme ja haasteemme ovat erilaisia kuin muilla hyvinvointialueilla. Olemme se tämän porukan ”erilainen nuori”. Siinä missä valtion tukijärjestelmä ottaa huomioon esimerkiksi hyvinvointialueiden ikääntyvän väestön osuuden, sitä, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on paljon sosiaalitarpeita, ei huomioida riittävästi. 

– Vaikka sosiaalitoimen sektori vie meidän kustannuksistamme yli 40 prosenttia, sille arvotetaan Marinin hallituksen rahoituskriteereissä vain 34 prosentin paino. Ellei tätä korjata, me joudumme käyttämään sosiaalipalveluihin terveys-, vanhus-, perhe- vammaispalveluihin kuuluvaa rahaa, Lauri Kaira perustelee. 

Tehokas jo aloittaessaan 

 Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluehallitus päätti yksimielisesti valtion lisärahoituksen hakemisesta toukokuun toisella viikolla. 

Jo aiemmin hyvinvointialuejohtaja Timo Aronkytö totesi tiedotteessaan, että ilman lisärahoitusta hyvinvointialue joutuu tekemään kohtuuttomia ja lainvastaisia säästötoimia kattaakseen alijäämänsä lain edellyttämällä tavalla vuoden 2026 loppuun mennessä. 

Vantaan ja Keravan väestön mukanaan tuomat haasteet ovat hyvinvointialueen päättäjille tuttuja: Väestö kasvaa kaikissa ikäluokissa, ja kaksikielisellä alueella on turvattava myös ruotsinkieliset palvelut. Lisäksi alue on maan monikulttuurisin ja sen sosiaalimenot ovat suuremmat kuin muilla hyvinvointialueilla. 

Silti Vantaa ja Kerava ovat jo vuosia tuottaneet hyvinvointipalvelunsa asukasta kohti maan alhaisimmilla kustannuksilla. 

Hyvinvointialueen ensimmäisenä ja toisena vuonna toiminnoista ei ole löytynyt leikkuukohteita vastaavassa määrin kuin muilla hyvinvointialueilla. 

Kahden kaupungin muodostama hyvinvointialue poikkeaa muista alueista, naapurissa sijaitseva Länsi-Uusimaa mukaan lukien. 

– Toisin kuin vaikkapa 30 pikkukunnasta muodostuvalla hyvinvointialueella, meillä ei ole ollut kolmeakymmentä päällekkäistä soteverkkoa ja sotehallintoa, joista olisi voinut toimintojen yhdistyessä leikata, Lauri Kaira vertaa.  

Politikointi sivuun 

 Esimerkiksi Länsi-Uusimaa sopeuttaa menojaan radikaalisti jo tänä vuonna. 

– He pääsivät heti karsimaan päällekkäisyyksiä, koska heillä niitä oli, Kaira kertoo. 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue tekee vastaavan työn, mutta hieman hitaammin. 

– Alueiden budjettikirjoista tämän näkee helposti. Tänä vuonna Länsi-Uusimaan menot kasvavat 17 miljoonaa ja meidän 84 miljoonaa, mutta ensi vuonna heidän menonsa kasvavat 111 miljoonaa ja meidän vain 22 miljoonaa. Jo parin vuoden aikajänteellä erot käytännössä häviävät, Kaira kertoo. 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen uudistusohjelmaa valmisteltiin hyvässä hengessä. 

– Kaikki ovat toimineet esimerkillisesti. On ollut enemmän onnistumisen halua kuin politikointia, myös kokoomuksen aluevaltuustoryhmän puheenjohtajana toimiva Kaira kuvailee. 

Uudistusohjelmaa toteuttaessa tarvitaan Kairan mukaan niin viisautta kuin välittämistäkin. Säästöjä haetaan muun muassa digitaalisia palveluja lisäämällä, vuokratyövoimaa vähentämällä sekä niin sanottujen kustannusjarrujen avulla.

– Jotta hoitojonoja voidaan lyhentää kustannuksia kasvattamatta, palvelujen tuotantotapoja pitää tehostaa.

Jatkossa eri sektoreiden toimintaa seurataan tuotantotapa-analyysien avulla. Vähäisen hyödyn palveluista luovutaan tarvittaessa. 

Kaira toivoo, että ideologiset silmälaput eivät estä palveluseteleiden käyttöä. Hän kertoo pohtineensa myös sitä, onko julkisen puolen lääkärien toiminnassa tehostettavaa ja olisiko lääkäreille syytä luoda nykyistä parempia kannustinohjelmia. 

– Olen esittänyt tätä ideaa monessa paikassa. Yleensä on vastattu, että julkisen puolen ja työterveyshuollon tehokkuutta ei voida vertailla, sillä julkisen puolen asiakkaat ovat usein työterveyshuollon asiakkaita ikääntyneempiä ja heillä on monia sairauksia sekä sosiaalipuolen tarpeita, Kaira kertoo. 

– Silti jotain pitää yrittää.

Lisää vaikuttavuusarviointia 

 Uudistusohjelmaa Aikuissosiaalityö- ja vammaispalvelut -jaostossa valmistellut jaoston puheenjohtaja Anniina Pylsy kiittelee suuntaa kohti ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluja. 

– Jatkossa jaostomme toivoo panostuksia myös henkilöstön kannustinjärjestelmiin, urapolkujen kehittämiseen sekä mentorointiin, Pylsy kertoo. 

Hyvinvointialueen tukea kolmannelle sektorille käsitellään Lähidemokratian ja osallisuuden lautakunnassa. Lautakunnan kokoomuslaisen jäsenen Roosa Haapalaisen mukaan tämän vuoden määrärahoja ei oltu leikattu. Hakijoita oli sen sijaan niin paljon, ettei moni järjestö saanut toivomaansa tukisummaa. 

– Tänäkin vuonna kokoomuksen ryhmä olisi halunnut panostaa enemmän lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä turvallisuuteen liittyviin järjestöihin. Mitä avustuspäätöksiin tulee, toivomme, että jatkossa päätökset perustuvat entistä vahvemmin järjestöjen toiminnan vaikuttavuusarvioihin, Haapalainen sanoo. 

Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -jaoston jäsen Antti Seppinen kertoo, että hänen edustamassaan lautakunnassa on pyritty löytämään myös uusia keinoja lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnin taklaamiseksi. 

– Olemme huomioineet esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten todella jyrkän kasvun, jonon niiden hoitamisessa sekä lyhytaikaisten huostaanottojen lisääntymisen. 

Kaikki ei rahasta kiinni 

 Antti Seppinen kertoo, että hyvinvointialueelle on onnistuttu palkkaamaan lisää koulukuraattoreja ja -psykologeja. 

– Odotan paljon myös uusilta perhekeskuksilta, joissa tulee työskentelemään moniammatillisia tiimejä. Perheet, niin lapset kuin vanhemmat, saavat vastauksia samalta luukulta. 

Myös Vanhusten palvelut -jaostossa on haettu uusiakin ratkaisuja. Jaoston varapuheenjohtaja Anitta Orpana kertoo, että vanhusväestön kasvaessa tarve muun muassa muisti- ja omaishoitoperheiden tukemiseen lisääntyy. 

– Ikäihmisten yksinäisyyttä pyritään ehkäisemään esimerkiksi etsivällä vanhustyöllä. 

Etsivän työn jakso alkaa ikääntyneen elämäntilanteeseen tutustumalla ja tapaamisten sisällöistä keskustelemalla. 

– Kuljemme ikääntyneen rinnalla hänen valinnoissaan ja päätöksissään. Tarvittaessa etsitään yhdessä ikääntyneen kanssa hänen tarvettaan vastaavia palveluja tai muita keinoja arjessa selviytymiseen, Orpana kertoo. 

Mitä terveyskeskusten palveluihin tulee, Terveydenhuollon palvelut -jaoston puheenjohtaja Marja Ahava uskoo, että suunta on hyvä. 

Ahavasta perusterveydenhuollon kulmakivi on se, että lääkäri tuntee potilaansa. Hän on tyytyväinen siihen, että Vantaan ja Keravan terveysasemilla on siirrytty uudistusohjelman mukaisesti omatiimimalliin. Tutkimusten mukaan malli paitsi karsii kuluja myös parantaa hoidon laatua. 

– Kaikki asiat eivät ole rahasta kiinni, vaan myös toiminnan järjestämisellä on merkittävä vaikutus palveluiden saatavuuteen ja laatuun, Espoossa terveysaseman apulaisylilääkärinä työskentelevä Ahava sanoo. 

Artikkeli on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen Kokoomuksen aluevaltuustoryhmän Hyvinvoinnin asialla -lehdessä.