Hyvinvointialueiden talouden haasteet – vastuullisuus, läpinäkyvyys ja yksityisen sektorin mahdollisuudet

Hyvinvointialueet ovat sote-uudistuksen myötä nousseet merkittävään asemaan Suomen julkisessa palvelujärjestelmässä. Niiden vastuulla on järjestää laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita kaikille kansalaisille tasapuolisesti, mutta samalla niiden on toimittava taloudellisesti kestävällä pohjalla. Hyvinvointialueiden talouden hallinta on monitasoinen haaste, joka vaatii tarkkaa tasapainottelua velvollisuuksien, kustannusten ja tehokkuuden välillä.

Yksi keskeinen kysymys on kustannusten läpinäkyvyys. Julkinen sektori ei aina kykene tarjoamaan riittävän selkeää tietoa siitä, mitä palveluiden tuottaminen todella maksaa. Tämä vaikeuttaa päätöksentekoa sekä poliittisella tasolla että kansalaisen näkökulmasta. Ilman selkeitä kustannuslukuja on vaikea arvioida, mihin resursseja pitäisi suunnata ja mitä palveluita voitaisiin tuottaa tehokkaammin toisin tavoin.

Ajatusleikki: Perustaso ja yksityisen sektorin hyödyntäminen suunnitelmallisesti

Voidaan kuvitella malli, jossa hyvinvointialueelle määritetään perustaso, jonka mukaan se rakentaisi palvelunsa. Tämä perustaso kattaisi välttämättömät ja kaikkien saatavilla olevat palvelut, joiden laajuus, sijainti ja määrä olisi tarkkaan määritelty. Näin hyvinvointialue voisi keskittyä huolehtimaan peruspalveluiden korkeasta laadusta ja saavutettavuudesta kaikille kansalaisille.

Perustason määrittäminen voisi toimia suunnannäyttäjänä koko palvelurakenteelle. Sen ympärille voisi rakentaa tarkkaan harkittuja ja joustavia rakenteita, joiden avulla muut tarpeet, kuten ruuhkahuiput, erityispalvelut tai satunnaisesti tarvittavat resurssit, hankittaisiin yksityisiltä toimijoilta. Tämä antaisi julkiselle sektorille mahdollisuuden keskittyä vakaasti ja ennakoidusti ydintoimintoihin, samalla kun yksityiset toimijat täydentäisivät palvelutarjontaa tarvittaessa.

Joustotarpeen ennakointi ja resursointi olisi tärkeää, jotta yksityisen sektorin käyttö olisi suunnitelmallista ja kustannustehokasta, ei pelkästään resurssipulan sanelemaa. Nykyisin monilla hyvinvointialueilla yksityisen sektorin rooli – esimerkiksi palvelusetelien kautta – on usein hätävara, jota käytetään, kun julkisella sektorilla on kapasiteettiongelmia. Tämä on enemmänkin tilapäisratkaisu kuin strateginen valinta.

Kuvitellaan tilanne, jossa hyvinvointialueet ennakoisivat tarpeet etukäteen ja suunnittelisivat resurssoinnin siten, että yksityisen sektorin toimijat olisivat kiinteä osa palveluverkostoa. Tällöin alueet voisivat hyödyntää yksityisiä toimijoita esimerkiksi erikoistuneissa hoidoissa tai tietyissä väestönosiin kohdistuvissa palveluissa, joissa julkinen sektori ei välttämättä pysty tarjoamaan samaa laatua tai tehokkuutta.

Yksityisen sektorin rooli palveluiden tuotannossa

Yksityinen sektori voi usein tuottaa palveluita tehokkaammin, koska kilpailu kannustaa innovaatioihin ja kustannustehokkaisiin toimintamalleihin. Kilpailun luoma paine voi tuoda merkittäviä säästöjä ja parantaa palveluiden saatavuutta. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa on kuitenkin rakennettava viisaasti, jotta varmistetaan, että laatu pysyy korkealla ja palvelut säilyvät yhdenvertaisina kaikille.

Julkisen sektorin velvollisuudet peruspalveluista huolehtimisessa säilyvät keskeisinä, mutta perustason määrittely voisi mahdollistaa sen, että hyvinvointialueet voisivat reagoida paremmin resurssipaineisiin ja kysynnän muutoksiin. Yksityisten toimijoiden hyödyntäminen suunnitelmallisesti, ei pelkästään resurssipulan paineessa, antaisi joustoa ja kustannustehokkuutta järjestelmään.

Tämä lähestymistapa voisi myös lisätä kustannusten läpinäkyvyyttä, kun selkeä perustaso ja siihen liittyvät kulut olisivat hyvin tiedossa, ja yksityisten palveluntuottajien rooli olisi tarkkaan määritelty. Yhteistyöstä tulisi tällöin selkeä osa palvelukokonaisuutta, ei vain paikkauskeino julkisen sektorin resurssivajeeseen.

Oskari Hyttinen
Kirjoittaja on espoolainen kunta- ja aluevaaliehdokas.