Kahden maailman välissä – kun päätöksiä ei uskalleta tehdä 

Istun torstai-iltana aluevaltuuston kokouksessa. Asialistalla on strateginen linjaus palveluverkosta – päätös, jota on valmisteltu kuukausia. Keskustelu on pitkä ja varovainen. Joku ehdottaa lisäselvitystä, toinen perää lisää aikaa. Lopulta päätöstä ei tehdä. 
Perjantaiaamuna olen taas toisessa todellisuudessa: työpöytäni on täynnä kiireellisiä asioita, potilastyön resurssipula painaa, ja päätöksiä on tehtävä heti. Tässä roolissa en voi siirtää asioita viikolla, välillä ei edes tunnilla. 

Työskentelen terveydenhuollossa operatiivisena johtajana yhdellä hyvinvointialueella ja toimin aluevaltuutettuna toisella. Näen, miltä päätökset näyttävät strategisella tasolla ja sen, miltä päätösten puuttuminen tuntuu käytännössä.  

Operatiivinen johtaminen on arjen ratkaisuja: miten hoito järjestetään, mistä säästetään ja miten henkilöstö jaksaa. Päätökset ovat konkreettisia ja kiireellisiä. Aluevaltuustossa taas puhutaan tulevaisuuden suunnasta ja painopisteistä – tai ainakin pitäisi. 

Politiikassa on kuitenkin helppo tarttua operatiivisiin yksityiskohtiin, koska ne näkyvät äänestäjille konkreettisesti ja niihin voi liittää tunteen. Päätökset ovat vaikeita: ne vaativat valintoja, ja usein valinta merkitsee jostain luopumista. Siksi päätöksiä lykätään, ja seuraukset valuvat operatiiviseen arkeen. 

Kun strategia puuttuu, toiminta muuttuu poukkoilevaksi. Johto paikkaa, henkilöstö kuormittuu ja kokonaisuus hämärtyy. Päätösten lykkääminen on sekin päätös – päätös pysyä paikallaan. 

Hyvä strateginen johtaminen on rohkeutta katsoa kauemmas ja tehdä linjauksia, vaikka ne olisivat epämieluisia. Operatiivinen johtaminen on taitoa toteuttaa ne arjessa. Mutta kun strateginen taso epäröi, operatiivinen joutuu improvisoimaan. Toisaalta, kun operatiivinen ei tuo ääntään riittävän perustellusti kuuluviin, strateginen päätöksenteko jää irralleen todellisuudesta. Vain yhdessä ne luovat suunnan ja vakauttavat toimintaa. 

Minä jatkan työtäni kahden maailman välissä – toisessa päätöksiä ei voi välttää, toisessa niitä vältellään. Molemmissa tarvitaan rohkeutta, mutta eri tavalla. 

Sari Silventoinen 

Aluevaltuutettu, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue 

Johtajaylilääkäri