YEL ei saa tappaa yrittäjyyttä – globaalissa epävarmuudessa turvaverkon on joustettava
Yrittäjien eläkevakuutuksesta käytävä keskustelu ajautuu Suomessa liian usein vastakkainasetteluun: joko eläketurva tai yrittäjän taloudellinen selviytyminen. Tämä on väärä lähtökohta. YEL on välttämätön osa suomalaista sosiaaliturvaa, mutta se ei saa muodostua esteeksi yrittäjyydelle, etenkään maailmassa, jossa epävarmuus on pysyvä olotila.
YEL ei ole vain eläkejärjestelmä. Se on yrittäjän koko sosiaaliturvan perusta. Sen varaan rakentuvat sairauspäiväraha, vanhempainvapaat, työkyvyttömyysturva ja työttömyysturva. Jos YEL-työtulo jää alle työttömyysturvan alarajan, yrittäjä ei voi liittyä työttömyyskassaan eikä työssäoloehto kerry lainkaan. YELin taso ratkaisee siis myös sen, jääkö yrittäjä yksin silloin, kun yritystoiminta päättyy vastoin tahtoa.
Juuri siksi YEL on tärkeä ja juuri siksi sen on vastattava yrittäjyyden todellisuutta.
Ongelma ei ole YELin tarkoitus vaan sen rakenne. Työtulo perustuu arvioon työpanoksen arvosta, ei yrittäjän todellisiin tuloihin tai yrityksen kassavirtaan. Noin 24 prosentin YEL-maksu on yksi suurimmista pakollisista kustannuksista jo toiminnan alkuvaiheessa, ja se syntyy riippumatta yrityksen kannattavuudesta. Kun maksut eivät jousta tulojen mukana, YEL alkaa muistuttaa kiinteää veroa turvaverkon sijaan.
Tämä vaikuttaa laajasti koko talouteen. Kun YEL koetaan epärealistiseksi, yrittäjyyteen ryhtymistä lykätään, yritykset eivät uskalla kasvaa tai investoida ja riskinotto vähenee. Se näkyy hitaampana kasvuna, heikompana työllisyytenä ja kapeampana veropohjana.
Viime vuodet ovat osoittaneet, kuinka pysyvästi yrittäjyyden riskit ovat muuttuneet. Pandemia, sota, inflaatio, korkojen nousu ja geopoliittinen epävarmuus ovat iskeneet suoraan myös pieniin suomalaisiin yrityksiin. Näihin tekijöihin yksittäinen yrittäjä ei voi vaikuttaa, mutta niiden taloudelliset seuraukset osuvat usein suoraan yrittäjän kassaan. Sosiaaliturvan tehtävä ei ole lisätä painetta, vaan tasata sitä. Vakaamman ajan ehdoilla rakennettu järjestelmä ei enää sellaisenaan toimi.
Aloittavalle yrittäjälle YEL on erityisen vaikea kysymys. Vaikka järjestelmä tarjoaa alennuksen ensimmäisten 48 kuukauden ajan, neljä vuotta kuluu nopeasti, jos matkalle osuu taantuma tai markkinahäiriö. Kun alennus päättyy ja maksut nousevat, yritys voi yhä olla haavoittuvassa vaiheessa. Samalla yrittäjä joutuu valitsemaan lyhyen aikavälin kassavirran ja sosiaaliturvan välillä – ristiriita, jota ei pitäisi ratkaista yksin yrittäjän riskillä.
YELin on joustettava, jotta yrittäjyys voi selvitä. Työtulon ja maksujen tulisi seurata nykyistä tiiviimmin toteutuneita tuloja ja joustaa yritystoiminnan eri vaiheissa sekä talousshokkien aikana. Hyvinä vuosina maksetaan enemmän, heikkoina vähemmän ilman raskasta byrokratiaa. Rahastoinnin lisääminen parantaisi läpinäkyvyyttä ja luottamusta: YEL näyttäytyisi aidosti omana turvana, ei pelkkänä pakollisena kuluna.
Lopulta YEL-uudistuksessa on kyse arvovalinnasta. Rakennetaanko järjestelmä, joka nojaa eilisen vakauteen, vai sellainen, joka tunnistaa nykymaailman riskit ja tukee yrittäjyyttä niiden keskellä? YEL on välttämätön, koska ilman sitä yrittäjä jää yksin. Mutta se on kestävällä pohjalla vain silloin, kun se suojaa yrittäjää eikä tee yrittäjyydestä mahdotonta.
Fehime Seifulla
Kaupunginvaltuutettu, Hyvinkää
Vara-aluevaltuutettu, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue