Sote-arkea päättäjänkin elämässä 

Usein tuntuu siltä, että moni ajattelee, että päätöksenteko ja säästöjen nuijiminen on helppoa, kun asiat eivät kosketa meitä päättäjiä itseään. Tällaisia kommentteja aina välillä kuulee. 

Olen elänyt viimeiset viisi vuodet tiiviisti ikäihmisten tyttären elämää, mikä on avartanut paljon omaa ymmärrystä ja tuonut aivan uutta näkökulma Keusoten palveluihin. Vuosiin on mahtunut kahden eri ympärivuorokautisen hoivakodin arkeen astuminen, monet vuodeosastot, Kiljavan kuntoutusjaksot, Hyvinkään, Meilahden ja Peijas-Rekolan sairaalan jaksot, kotihoidon ja Arki-tiimin palvelut, kriisipaikat, kuntoutus- ja arviointiyksikön jaksot, yksityiset palvelut, digitaaliset palvelut ja etävastaanotot, ensihoito, tehohoito, saattohoito, joten käytännössä koko valikoima on tuullut testattua. 

Palvelun taso on enimmäkseen ollut hyvää, jopa erittäin hyvää. Paljon lämpimiä kohtaamisia, ystävällisiä sanoja ja omaisen tukemista. Myös huimaa ammattitaitoa ja halua asiakkaan parhaan ajatteluun. Mukaan mahtuu myös kokemuksia, joita olen jälkeenpäin jäänyt ihmettelemään ja olen niistä antanutkin palautetta. Niin kuin kaikissa työpaikoissa, on sote-alallakin tekijöillä joskus huono päivä tai asiakkaan kohtaaminen puutteellista. 

On myös hyvä tunnustaa ääneen omien voimavarojen rajallisuus. Ruuhkavuodet, vaativa työ ja oma ikääntyminen lisättynä suuremmalla vastuulla omista vanhemmista tuo suoriutumisen painetta elämään. Halu auttaa, olla tukena ja hoitaa myös kaikki käytännön asiat (kauppa, apteekki, pankki, kela, vakuutukset, kiinteistöt jne.) vaatii oman elämän uudelleen järjestelyitä ja tarkoittaa väkisin oman vapaa-ajan kaventumista. Seuralaiseksi saa jatkuvan huonon omantunnon ja riittämättömyyden tunteen. 

Omien vanhempien muistisairauksien kohdalla olen joutunut huomaamaan, kuinka vanhempi muuttuu lapsenomaiseksi, jolloin ajattelu kaventuu nopeasti sekä palaa lapsuuteen. On viimeinen hetki kuunnella tarkkaan ja iloita vielä siitä, että saa olla lähellä. Aikakäsitys hapertuu. Ei muisteta, sitä kävikö joku eilen vai viikko sitten, mutta joka kerta ilahdutaan suuresti, kun taas tavataan. Aamupäivät ovat selkeämpiä, sillä iltaa kohden väsyy kroppa ja mieli. Kosketus ja halaus pysyvät tärkeinä loppuun saakka. 

Hoivakodin elämää olen nyt käynyt katsomassa viimeiset 4 vuotta. Arvostukseni hoitohenkilöstöä kohtaan on noussut kovasti. Työ on vaativaa sekä fyysisesti että henkisesti. Tärkeää on pysähtyä hetki potilaan kanssa, selvittää hänen historiansa ja osata jutella siitä. Letittää hiukset, pitää kädestä, ulkoilla ja kävelyttäminen. Saunaankin pääsee ja paljon on kivoja erilaisia pieniä tapahtumia. Päiväkodin lasten vierailut ilahduttavat erityisesti. 

Mediasta saamme lukea säännöllisesti karua tarinaa ikäihmisten hoivan tasosta. Oma kokemukseni on kuitenkin monin osin positiivinen. Voi olla, että meillä on välillä liian ruusuinen ajatus siitä, mitä omaisena odotamme hoivalta. Perustason tarpeet tulee hoitaa asiallisesti, mutta missään päin Suomea ei hoitajalla ole mahdollisuutta pitää seuraa 

jatkuvasti yksittäiselle asiakkaalle. Turvallinen tasainen arki on erityisen tärkeää muistisairaille kuin muillekin ikäihmisille. 

Hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa hurjaa vauhtia ja siihen pitää nyt Keusotenkin varautua. On pystyttävä myös kehittämään palveluita hyödyntämään teknologiaa, varauduttava riittävään yhteisöllisen ja ympärivuorokautisen asumisen paikkamäärään sekä huolehtia henkilöstön saatavuudesta ja jaksamisesta. 

Minä jatkan yhä omaisena hoivakotivierailuja ja työni kautta myös muihin Keusoten yksiköihin tutustumista. Päätöksenteko on valitettavan haastavaa vielä muutaman vuoden, kun niukka rahoituksemme vaatii tiukkaa budjettia. Teemme kuitenkin parhaamme, jotta palvelut säilyvät riittävän hyvällä tasolla ja ikäihmisistä huolehditaan jatkossakin. 

Helinä Perttu
Kokoomuksen aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja
Aluehallituksen puheenjohtaja | Keski-Uudenmaan hyvinvointialue