Talouspolitiikan verkosto: Talouden kasvu vaatii muutoksia

Talous on ollut ja tulee olemaan keskeisin teema politiikassa. Digitalisaatio ja globalisaatio muuttavat yritysten liiketoimintamalleja ja ovat tuoneet noin pääosin Aasiasta miljardi uutta ihmistä maailman työmarkkinoille.

Kun työvoiman tarjonta kasvaa, työn markkinahinnalla on taipumus laskea. Suomi, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat olleet ja ovat jatkossa tämän tilanteen edessä. Yhdysvalloissa teollisuustyöntekijän reaaliansiot ovat nyt heikommat kuin vuonna 1970.

Edellä mainitun lisäksi Suomen tilanteeseen vaikuttavat metsäteollisuuden ja Nokian supistuminen, Venäjän talouden kehitys, tuottavuuden kehitykseen nähden liikaa nousseet palkkakustannukset sekä muu sääntelyn ja poliittisten päätösten nostama kustannustaso.

Yllättävän moni edelleen ajattelee heikon suhdanteen olevan keskeinen syy julkisen sektorin alijäämään ja työttömyyteen. Ja että nyt kysynnän elpyessä kaikki palaa ennalleen emmekä siksi tarvitse merkittäviä muutoksia. Otamme edelleen useita miljardeja velkaa talouden korkeasuhdanteessa. Suurten ikäluokkien hoivamenot tulevat kasvamaan ja eläkejärjestelmän kustannuksilla on pikemmin nousu- kuin laskupaineita. Miten pärjäämme laskusuhdanteessa? Jatkuva velkaantuminen syö meiltä sen liikkumavaran, jota tarvitsemme sitten, kun viisaan talouspolitiikan valo tavoittaa eduskunnan enemmistön.

Yritykset pystyvät pilkkomaan arvoketjujaan ja teettämään työtä siellä missä se kannattaa parhaiten. Jos joku on valmis tekemään suomalaisten aikaisemmin tekemän työn halvemmalla, niin silloin sen työn markkinahinta on laskenut. Työn markkinahinnan ja sen seurauksena työn tuottavuuden laskun seurauksena elintason ja palkkojen Suomessa pitääkin laskea. Ainakin siihen asti kun olemme päätöksillä ja toimeen tarttumalla rakentaneet maahan uutta korkean lisäarvon työtä. Markkinatalous tarjoaa aloitteelliselle mahdollisuuksia.

Globalisaation mahdollistamana monet suomalaiset yritykset kyllä kasvavat, mutta ne kasvavat Suomen ulkopuolella. Silloin hyöty globaalista taloudesta tulee Suomeen yritysten omistamisen kautta ja omistuksen säilyminen tarkoittaa kilpailukykyistä verotusta. Jos joku ajattelee, että suomalainen osakkeenomistaja pistetään juoksemaan 100 metrin kilpailua, niin että lähtötelineet ovat 25 metriä muiden omistajien takana ja matkana onkin 125 metriä, se ajatus ei ole tästä maailmasta.

Vuonna 1868 Suomi oli köyhä kehitysmaa. Muutos tuli markkinatalouden, taitavan yritysten omistamisen, yhteiskunnan tehokkaiden rakenteiden luomisen, yritteliäisyyden, protestanttisen työetiikan, työn korkeamman lisäarvon ja edistyksen tahdon kautta. Mielestäni sama strategia vie eteenpäin tänään ja tulevaisuudessa.
Meidän on tehtävä samanaikaisesti monta asiaa oikein. Ohessa nostan esille muutamia esimerkkejä muutoksista:

1. Toteutetaan neutraali omistamisen kokonaisverotus eli yhteisö- ja pääomaverotuksen yhteisvaikutus samaksi yritys-, kiinteistö- ja korkosijoituksille. Toteutetaan huojennus yritysten osakkeiden omistajien pääomaveroon tavoitteena sama noin 30 % kokonaisverotaso kuin korko- ja kiinteistösijoituksissa. Muutos rahoitetaan laajentamalla veropohjaa.

Tavoitteena on saada pääomia siirtymään parhaiten tuottavaan omaisuuslajiin eli yrityksiin kiinteistö- ja korkosijoituksista ja osittain myös kulutuksesta.

Pääoman mukana saamme lisää älyllistä kapasiteettia eli ajattelua, luovuutta ja tahtoa löytämään ja toteuttamaan uusia liiketoimintaideoita ja parantamaan vanhoja. Tämä kasvattaa yritysten kokoa, määrää ja luo lisää työpaikkoja.

2. Julkinen sektori keskittyy oleelliseen ja nostaa tuottavuutta. Poistetaan tai kevennetään vähemmän tärkeitä julkisia palveluja, nostetaan tuottavuutta mm. prosessikehityksellä, ennaltaehkäisyllä, laadun parantamisella ja lasketaan työvoimakustannuksia. Tavoitteena laskea velanottotarvetta ja toisaalta mahdollistaa yritysriskin ottamiseen ja työhön kannustava verotaso.

3. Lisätään työtä lisäämällä vientiä ja korvaamalla tuontia. Viennin ja suomalaisen työn kilpailukykyä ja kysynnän kasvua lisätään työvoimakustannuksia alentamalla. Työn hinta ei voi poiketa sen maailmanmarkkinahinnasta. Lähes kaikki työvoimakustannukset vaikuttavat suoraan tai välillisesti suomalaisen viennin kustannuksiin. Mahdollisia keinoja ovat paikallinen sopiminen, sääntelyn purku, palkkojen alennus ja työajan pidennys, ylityökorvausten leikkaus jne.

4. Lasketaan yritysten ja yksilöiden toimintakustannuksia Suomessa. Ajatellaan toiminnot ihmisten ja yritysten kautta. Kustannuksia aiheuttava sääntelyä kevennetään. Infrastruktuuri-investoinnit, lainsäädännön ja viranomaisten vaatimukset arvioidaan hyötyjen ja kustannusten kautta. Lasketaan ihmisten ajalle hinta. Esimerkiksi yksityisautoilu ja sen sujuvoittaminen voi olla tapauskohtaisesti julkista liikennettä resurssitehokkaampaa.

5. Lasketaan vuosittain asteittain ansiotulojen ja eläkkeiden veroja. Tavoite on luoda ihmisille motiivi rakentaa osaamista korkean lisäarvon työhön.

Nämä muutokset luovat ajan kuluessa vahvempaa taloutta ja se puolestaan tuo itsenäisyyttä, toimintamahdollisuuksia ja perusturvallisuutta suomalaisille ja Suomelle.

Jussi Koskinen
Talouspolitiikan verkoston puheenjohtaja