Terveydenhuoltoon tulee suhtautua investointina, ei kulueränä
Terveys on arvokas voimavara ja pääoma meille jokaiselle. Toimiva terveydenhuolto vahvistaa tätä kallisarvoista pääomaamme.
Yksi kuudesta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueemme palvelustrategialuonnoksen pääperiaatteesta on ”anna vastuuta”. Tämä periaate sisältää muun muassa henkilökuntaa koskevia toimintamalleja. Alueellamme työskentelee noin 9500 työntekijää, joista suurin ryhmä ovat hoitotyöntekijät. Ongelmana on henkilöstöpula, joka tulee useiden laskelmien mukaan pahenemaan tulevina vuosina eläköitymisen ja toisaalta vanhusväestön kasvavan määrän vuoksi. Jonkun laskelman mukaan alueella tarvitaan vuoteen 2031 mennessä jopa noin 4500 uutta hoitotyöntekijää.
Palvelustrategiassa tuodaan esille vahvasti henkilöstön veto- ja pitovoiman lisääminen ja tavoitteena on luoda hyvinvointialueestamme haluttava työntekopaikka. Henkilöstön saatavuus ja pysyvyys luo pohjan kaikelle toiminnalle. Yksi päätavoite on vähentää suhteellisen korkeaa vaihtuvuutta työntekijöissä. Lähtövaihtuvuus on nykyisellään noin 15 %. Syitä vaihtuvuuteen on alettu selvittämään ja tavoitteena on kehittää toimintakulttuuria kaikkinensa, jotta pito- ja vetovoima lisääntyy. Tulevaan työntekijäpulaan on reagoitu tiivistämällä yhteistyötä alan oppilaitosten kanssa sekä selvittämällä mahdollisen ulkomaisen työvoiman rekrytointia. Rekrytointiprosesseja on uudistettu ja vuokratyövoiman käyttöön on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Tarkoituksena on selvittää vuokratyövoiman käytön syitä ja järkeistää sitä.
Henkilöstön hyvinvointi on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista hyvinvointialueella. Esimerkiksi koronavuodet ja huono johtamiskulttuuri ovat ajaneet alan vetovoimaa alas. Palkkaharmonisaatiolla ja palkankorotuksilla on osansa pitovoimassa, mutta vetovoimaa ne eivät juurikaan lisää. Näen, että hyvinvointialueen tulee panostaa vahvasti henkilöstön hyvinvointiin muun muassa kehittämällä johtajuutta, lisäämällä joustavuutta ja työn sujuvuutta, varmistamalla toimivan työterveyshuollon sekä parantamalla henkilöstöetuja. Vetovoima toivottavasti myös paranee, kun moniammatillinen yhteistyö lisääntyy sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ja työtä järjestellään entistä järkevämmin. Työssä kehittymisen ja työn kehittämisen mahdollisuudet tulisi taata kaikille työntekijöille.
Sekä hyvinvointialueen strategiassa että palvelustrategiassa ollaan menossa näihin suuntiin, mutta toimenpiteillä alkaa olla jo kova kiire, jotta koko alueen palvelut saadaan turvattua ja palveluiden laatu paranee entisestään. Suomalaiseen terveydenhuoltoon varataan huomattavasti vähemmän resursseja kuin muissa Pohjoismaissa. Investoimme siis ihmisten terveyteen vähemmän kuin naapurimme. Terveydenhuoltoon tulisikin suhtautua investointina, ei kulueränä. Viime kädessä terveydenhuolto ja sen (toivottavasti hyvinvoivat) työntekijät vastaavat siitä, että suomalaisilla on mahdollisuus osallistua työelämään ja pitää sitä kautta yhteiskunnan pyörät pyörimässä.