Pelastustoimi vaakalaudalla 

Itä-Uudellamaalla on poikkeuksellisen paljon riskitekijöitä, eikä niihin vastaaminen ole nykyisellään helppoa. Resurssit ovat niukat, mutta toistaiseksi riittävät. Tilanne voi kuitenkin tulevaisuudessa olla toinen.   

Joulu on pian ovella. Mikä voisikaan olla mukavampaa kuin sytyttää kynttilöitä, lämmittää sauna ja liikkua ulkona.  

Kävelylenkin ajaksi ikkunalaudalle palamaan jääneet kynttilät sytyttävät verhot ja pian myös pihasaunaan kuivumaan viedyt vaatteet syttyvät kiukaan lämmöstä.  

Ulkoilevan perheen isä liukastuu kävelylenkillä ja tarvitaan ensihoitoa. Joulunaika saa ikävän käänteen.  

Onneksi ensihoitajat saapuvat pian ja isä saadaan hoitoon. Valpas naapuri oli huomannut palavat verhot ja soittanut palokunnalle. Samalla pihasaunakin saatiin sammutettua.  

Tämä on kauhukuva joulunajalta, jonka maalaamisessa Itä-Uudenmaan pelastusjohtaja Peter Johansson auttoi. Tyypillisimmät vaaran paikat joulun alla liittyvät tuleen, saunoihin ja liukastumisiin.  

Vaikka suuri osa ihmisistä ei onneksi ikinä tarvitse pelastustoimen palveluita, on selvää että niiden merkitys on toimivan yhteiskunnan ytimessä.  

Pelastustoimen keskeisen merkityksen tuntee myös Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen varautuminen ja turvallisuus -lautakunnan puheenjohtaja Satu Lindgren. Ennen politiikkaan lähtemistä Lindgren on työskennellyt yli 20 vuotta Myrskylän palokunnassa ja 20 vuotta ensihoitajana kentällä. Nyt hän on ensihoidon lehtori ja kokoomuksen aluevaltuutettu.  

Resurssit turvattava myös tulevaisuudessa 

Lindgrenin mukaan Itä-Uudenmaan pelastustoimen tilanne on tällä hetkellä hyvä, mutta resurssit ovat niukat.  

– Henkilöstötilanne alueellamme on tällä hetkellä riittävä. Minkäänlaista kaatumavaraa ei kuitenkaan ole. Lisäksi vuoteen 2030 mennessä valtakunnallisesti tullaan tarvitsemaan 2300 uutta pelastajaa, Lindgren kertoo. 

Eläköitymisten vaikeasti ennustettavan tahdin vuoksi ei ole helppoa arvioida, kuinka paljon uusia pelastajia Itä-Uudellamaalla tarvitaan. Johansson jakaa Lindgrenin huolen valtakunnallisesta pelastajapulasta, mutta hän kertoo rekrytointien sujuneen tähän asti hyvin.  

– Saamme hakijoita avoimiin tehtäviin ja meillä on ilmeisen hyvä työnantajamaine. Emme pysty kilpailemaan suuruudella, mutta kilpailemme muilla asioilla, kuten matalalla organisaatiolla ja saavutettavalla johdolla, Johansson toteaa tyytyväisenä. 

Voiko kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu? 

Jotta saadaan uusia pelastajia, tarvitaan koulutusta. Suomessa pelastajia koulutetaan sekä Helsingin pelastuskoulussa että Kuopion pelastusopistossa.  

Valtio kehittää pelastajakoulutusta satsaamalla Helsingin pelastajakouluun kaksi miljoonaa euroa. Aiemmin rahoitus on tullut Helsingin kaupungilta ja pelastajia on koulutettu vain Helsingin tarpeisiin.  

Koska rahoittajana ei jatkossa ole pelkästään Helsingin kaupunki, muuttuu opetussuunnitelmakin vastaamaan Kuopion pelastusopiston yleisempää versiota.  

Opetussuunnitelman muutos ja valtionrahoituksen astuminen kuvaan tarkoittaa Johanssonin mukaan sitä, että pelastajia saataisiin koulutettua hieman aiempaa paremmin koko Uudenmaan tarpeisiin. Lisäys olisi voinut olla sekä Johanssonin että Lindgrenin mielestä kuitenkin suurempi.   

Lisärahoituksellakaan ei ole merkitystä, jos opiskelijoita ei löydy. Laskevat hakijamäärät merkille pannut Lindgren toivoo, että hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet pelastustoimen veto- ja pitovoiman edistämisestä aidosti toteutuisivat.  

Lisäksi ongelmana on hyvinvointialueiden mukana tullut lakitekninen seikka: Siinä, missä aikaisemmin esimerkiksi ensihoitaja on voinut olla mukana vapaa- tai sopimuspalokunnan toiminnassa harrastushengessä, ei enää ole mahdollista tehdä kahta työsopimusta samalle hyvinvointialueelle. 

Ennen hyvinvointialueita esimerkin ensihoitajalle olisi voitu järjestää vapaata, jotta hän pääsee palokunnan hommiin, mutta nyt Itä-Uudellamaalla on jouduttu jopa irtisanomaan vapaaehtoisia.  

Ei rahaa, ei varautumista  

Valitettavasti Itä-Uudellamaalla on vaaran paikkoja muuallakin kuin kyntteliköissä ja saunoissa. Alueelle sijoittuu Pohjoismaiden suurin petrokemian keskittymä, Loviisan ydinvoimala, vilkas moottoritie ja Suomenlahti.   

Poikkeuksellisen runsaslukuisten riskitekijöiden vuoksi molemmat pelastustoimen konkarit ovat huolissaan hyvinvointialueen pelastustoimen rahoituksesta.  

Hyvinvointialueen rahoitus on yleiskatteista ja se määräytyy muun muassa sote-palvelujen ja pelastustoimen arvioitujen tarpeiden sekä niin sanottujen olosuhdetekijöiden mukaisesti. Järjestelyn tarkoituksena on tasata hyvinvointialueiden välisiä eroja.  

Pelastustoimen rahoituksesta 65 prosenttia perustuu alueen asukasmäärään, viisi prosenttia asukastiheyteen ja 30 prosenttia riskitekijöihin, Lindgren avaa. 

– Rahoitus on meille tällä hetkellä suuri haaste, Johansson kiteyttää.  

Paloasemien verkosto kehittyy 

Henkilöstö- ja rahoitushuolien ohella tapahtuu onneksi myös paljon kehitystä. Loviisan vanhan paloaseman tilalle on tulossa uusi rakennus. Lisäksi Söderkullan ensihoitoaseman toimintaa laajennetaan paloasemaksi.  

– Söderkullan paloasema tukee myös öljynjalostamoihin liittyviin riskeihin varautumista. Meidän täytyy olla valppaana myös poliittisen maailmantilanteen vuoksi, Lindgren arvioi.  

Johansson kertoo, että Söderkullan paloasema tulee olemaan hieman kevyemmin varusteltu eikä esimerkiksi paloautoja huolleta Söderkullassa. Hänen mielestään tulevaisuudessa vastaavanlaisia, hieman kevyemmin varusteltuja paloasemia voitaisiin tarpeen vaatiessa rakentaa enemmänkin.  

–Keskitetyiltä asemilta emme saavuttaisi sisäministeriön edellyttämiä vasteaikoja. Pitää kuitenkin olla kriittinen, kun julkista rahaa käytetään. Se mitä tarvitaan, pitäisi saada, mutta ei yhtään enempää, Johansson punnitsee. 

TEKSTI: Ilmari Parviala