Länsi-Uudellamaalla ratkaistaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella asuu noin 475 000 asukasta, mikä tekee siitä kolmanneksi suurimman hyvinvointialueen Helsingin ja Pirkanmaan jälkeen. Länsi-Uusimaa on kuin Suomi pienoiskoossa: tiivistä kaupunkiseutua, pikkukaupunkia, haja-asutusaluetta, metsää, järviä ja merenrantaakin. Kaiken tämän voi kokea rakkaalla kotiseudullamme. ”Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,” kuten uusmaalaisten laulussa aivan oikein arvioidaan. 

Joissakin terveydenhoidon haasteissakin Länsi-Uusimaa muistuttaa koko Suomea. Yhä useampi länsiuusimaalainen on eläkeikäinen, ja elämäntyönsä tehneitä ihmisiä hoitamaan tarvitaan työssään taitavia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Ikääntyminen näkyy etenkin yli 75-vuotiaiden määrän kasvuna. Syrjäytyminen, yksinäisyys ja mielenterveyspalveluiden kysyntä ovat ikävä kyllä olleet Länsi-Uusimaallakin kasvussa. Hyvinvointialueen päättäjien tärkein tehtävä on varmistaa, että palvelujen tai hoidon pariin pääsee oikea-aikaisesti eli silloin, kun ongelmat eivät vielä ole ehtineet kasaantua. Tosiasia on, että Länsi-Uudenmaan maantieteellinen vaihtelevuus asettaa asukkaat jossain määrin eriarvoiseen asemaan palveluiden fyysisen saavutettavuuden osalta. 

Joissakin terveydenhoidon ilmiöissä Länsi-Uusimaa poikkeaa merkittävästikin suurimmasta osasta Suomea. Väestöpohjamme on verrattain nuorta: Joka viides alueemme asukkaista on alle 18-vuotias. Länsiuusimaalaisten terveys ja toimintakyky ovat muuta Suomea paremmalla tasolla. Sairastavuus, työttömyys ja pienituloisuus ovat vähäisempiä kuin Suomessa keskimäärin. Länsi-Uusimaa on vahvasti monikielinen. Asukkaistamme 12 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia ja 16 prosenttia muuta kuin kansalliskieliämme suomea tai ruotsia. 

Suomeen merkittävästi kasvanut maahanmuutto on erityisesti pääkaupunkiseutua ja sitä kautta Länsi-Uusimaata koskeva ilmiö, jonka myötä alueemme väestö on kasvussa. Vuonna 2030 länsiuusimaalaisia ennustetaan olevan yli 510 000. Vuosien 2000 ja 2021 välillä alueemme vieraskielinen väestö on yli seitsenkertaistunut. Esimerkiksi Espoon alueen väestöstä vieraskielisiä olisi väestöennusteen mukaan 35 prosenttia vuonna 2030. Maahanmuuton vaikutukset otetaan valtion hyvinvointialueille antamassa rahoituksessa aivan liian heikosti huomioon, joten uusimaalaisten kansanedustajien on saatava siihen muutos. 

Väestönkasvun myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa, mutta haasteeksi muodostuu kasvun alueellinen epätasaisuus. Kasvu painottunee erityisesti Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen alueelle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden painopistettä on saatava varhaisemman tuen ja ennaltaehkäisevien palvelujen suuntaan, jotta rahat riittävät palveluiden hoitamiseen. Jatkossa kotiin vietävien palvelujen ja yhteisöllisen asumisen lisääminen korostuvat verrattuna ympärivuorokautiseen asumispalveluun ja laitoshoitoon. 

Hyvinvointialueiden rahoitus muodostaa noin neljänneksen Suomen valtion budjetista, ja vuonna 2023 nämä kustannukset olivat yhteensä 23 miljardia euroa. Tästä on syytä muistuttaa, kun joku seuraavan kerran väittää, että aluevaltuustoissa tehtävä päätöksenteko olisi merkityksetöntä. Länsi-Uudellamaalla ja muilla hyvinvointialueilla ratkaistaan käytännössä suomalaisten hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Uusmaalaisten laulun sanoin luvatkaamme kotiseudustamme, että ”parhaan työmme, lempemme ja laulumme se saa”. Työ tekijäänsä kiittää. 

Simon Elo 
Kirjoittaja on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu 

Blogikirjoitus on julkaistu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kokoomusryhmän lehdessä Sinituuli – Länsi-Uusimaa (1/24).