Turvallisuus on oikeus, mutta myös jokaisen vastuu
Turvallisuudesta puhutaan nyt Suomessa poikkeuksellisen paljon. Vaikka olen koko ikäni työskennellyt turvallisuusasioiden parissa, en muista, että turvallisuuden asiat olisivat koskaan olleet näin vahvasti suomalaisten huulilla ja mietteissä kuin nyt. Ajat ovat sellaiset. Myös monenlaista informaatiota tarjoava maailmamme on nyt kovin erilainen kuin vielä vähän aikaa sitten.
Turvallisuus on lain mukaan jokaisen perusoikeus. Valtion, kunnan ja hyvinvointialueen on huolehdittava turvallisuudesta. Siksi myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiassa nostetaan esille se, että hyvinvointialueen yksi keskeinen tehtävä ja arvo on edistää turvallisuutta. Tämän pitää näkyä muun muassa siinä, että turvallinen toiminta ja palvelu on keskeinen osa hyvinvointialueen toimintaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että pelastustoimen järjestäminen siirtyi viime vuoden alusta alkaen kunnilta hyvinvointialueille.
Yksi turvallisuuden merkittävä kehityssuunta on tällä hetkellä yksittäisen ihmisen – meidän jokaisen – merkityksen korostuminen. Yhteinen turvallisuutemme on myös meidän jokaisen vastuulla.
Lausuntokierroksella parhaillaan olevassa Yhteiskunnan turvallisuustrategiassa todetaan hyvin miten ihmiset ovat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden avaintoimijoita. Meillä jokaisella on oikeus turvallisuuteen, mutta myös velvollisuus toimia turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta vahvistavalla tavalla. Yksilöiden toimintakyky sekä turvallisuutta vahvistavat tiedot, taidot ja asenne muodostavat koko yhteiskunnan turvallisuuden perustan. Ihmisten keskinäinen luottamus on keskeinen yhteiskuntaamme koossa pitävä tekijä.
Turvallisuus on aina myös tunne, ja tutkimuksien mukaan turvallisuuden tunteeseemme vaikuttaa kaikkein vahvimmin oman arkipäivämme lähipiiri. Turvallisuuden tunne syntyy siten kotona, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, harrastuspiireissä ja päivittäisissä toistemme kohtaamisissa. Voimme itse vaikuttaa paljon siihen millaista tunnetta ympärillemme luomme ja miten toisiamme kohtelemme. Turvallisuus syntyy pienistä arjen teoista ja niihin voimme jokainen vaikuttaa.
Kyse on myös asenteesta, jolla haluamme auttaa toisiamme. Halu osallistua ja auttaa kanavoituu järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan lisäksi myös perheen tai lähiyhteisön jäsenenä, naapuriapuna ja kyläyhteisöissä, sosiaalisen median verkostoissa, erilaisissa ryhmissä sekä kansalaisten omatoimisena varautumisena.
Fyysisen maailman turvallisuuden lisäksi digitaalisen maailman (kybermaailman) turvallisuus on nykyään erottamaton osa kokonaisturvallisuuttamme. Tietoturvaosaaminen ja kyberturvallisuuden perustaidot ovat tämän päivän kansalaistaitoja ja näitä taitoja kannattaa jokaisen aktiivisesti oppia. Elinympäristömme ja koko suomalainen yhteiskunta digitalisoituu nyt kiihtyvällä vauhdilla ja on tärkeää, että me ihmiset ja osaamisemme pysyy kehityksessä mukana.
Kyberturvallisuudessa on kaksi puolta – tekninen ja psykologinen puoli. Kyberturvallisuudessa usein keskitytään tekniikkaan eli miten erilaisilla teknisillä keinoilla varaudumme siihen, etteivät kyberuhkat ja -riskit pääse toteutumaan. Tällöin on hyvä huolehtia siitä, että hankkimissamme älylaitteissa on huomioitu tietoturva (tätä kannattaa ostohetkellä kysyä), osaamme ja viitsimme käyttää riittävän vaikeita salasanoja ja mielellään kaksivaiheista tunnistautumista, huolehdimme laitteiden ja ohjelmistojen päivityksistä ja teemme varmuuskopiot säännöllisesti. Nämä perusasiat tekemällä on jo päässyt kyberturvallisuudessa teknisesti pitkälle.
Vähemmälle huomiolle jää usein kyberturvallisuuden psykologinen puoli. Esimerkiksi verkossa tapahtuvat erilaiset huijaukset ovat ensisijaisesti tunteisiimme ja ymmärrykseemme vetoavaa. Saamme sähköpostin tai tekstiviestin, jossa meille kerrotaan huipputarjouksen olevan voimassa vain hetken tai miten jokin maksu on maksettava välittömästi. Usein meitä pyritään huijaamaan niin, että luovuttaisimme pankkitietojamme ja maksukorttejamme vääriin käsiin. Huijarit ovat vedätyksen mestareita, ja heidän kanssaan saa kybermaailmassa olla hyvin valppaana. Suurin osa tietomurroistakin saa edelleen alkunsa siitä, että klikkaamme jotain mitä ei pitäisi klikata. Tarkkana pitää olla myös verkossa tapahtuvan informaatiovaikuttamisen kanssa, sillä mielikuviimme ja tunteisiimme pyritään aktiivisesti vaikuttamaan. Medialukutaito ja lähdekriittisyys on osa arkipäivän kyberturvallisuutta meille jokaiselle.
Haluan toivottaa jokaiselle turvallista ja toisistamme huoltapitävää syksyä.
Jarno Limnell
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja, Kyberturvallisuuden dosentti