Ehdokaskynä: Anteeksi, mutta mihin teitä tarvitaan?
Toimittaja: arvoisa aluevaltuustoehdokas, tuoreen kyselytutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista pitää aluevaaleja turhina. Miten kommentoitte?
Ehdokas: totta on, että aluevaltuustojen rooli on jäänyt varsin pieneksi. Lait ja asetukset määrittelevät pitkälti sen, mitä hyvinvointialue tuottaa ja sen, miten palvelut tuotetaan. Esimerkiksi toimitilojen laadulle, palveluyksiköiden henkilöstömäärille ja henkilöstön kelpoisuusehdoille, palvelujen jonotusajoille jne. on säädetty minivaatimukset. Lisäksi valtaosa palveluista on kansalaisille ns. subjektiivisia oikeuksia, harkinnanvaraa tai valinnanmahdollisuuksia ei hyvinvointialueilla juuri ole. Rahoitusmalli on niin ikään vahva ohjausmuoto. Valtio rahoittaa lähes kokonaan hyvinvointialueiden toiminnan, niin käyttötalouden kuin investoinnitkin. Asiakasmaksujen kautta perittävä oma varainhankinta on sekin normitettu ja tuottaa vain muutaman prosentin tulon alueen budjettiin.
Nostaisin kuitenkin kaksi näkökulmaa, jotka perustelevat aluevaltuutettujen ja siis vaalien tarpeellisuutta: ensinnäkin palveluverkosta päättäminen eli se, missä fyysisesti palveluja tuotetaan, on vapaasti alueiden päätettävissä. Palveluverkkopäätöksiin kohdistuukin iso mielenkiinto. Päätöksenteossa jakolinjat eivät käytännössä kuitenkaan mene puolueiden mukaan vaan enemmänkin siltä pohjalta, mistä valtuutettu itse on kotoisin. Kunta ja kunnanosa vaikuttaa päättäjän painopisteasetteluun.
Toinen perustelu liittyy valtuutetun rooliin viranhaltijajohdon sparraajana. Osaako valtuutettu tehdä hyviä avaavia kysymyksiä valmistelijoille? Pystyykö valtuutettu tuomaan elämänkokemusta ja hyviä käytäntöjä muunlaisista organisaatiosta kuin mihin sote-organisaatioissa on totuttu perinteen ja kulttuurin ohjaamana? Onko valtuutetulla rohkeutta tarvittaessa kyseenalaistaa valmistelua ja samalla kompetenssia hahmottaa eri asioiden mittakaava ja aikuismaista asennetta rakentavasti tukea viranhaltijavalmistelijoita havaittujen epäkohtien äärellä? Myös hyvät yhteydet hyvinvointialueen yhteistyökumppanien ja sidosryhmien suuntaan, kokemus ulkoisten suhteiden hoitamisesta, tuo päättäjiltä oikeaa lisäarvoa alueen johtamiseen. Vielä voisin lisätä, että hyvinvointialue on täynnä sote-ammattilaisia, päättäjissä kaivataan nimenomaan ulkopuolisen näkemystä, kykyä ihmetellä ja nähdä metsä puilta. Sote-ammattilainen valtuutettuna saattaa ylikorostaa omaa kokemustaustaa ja jopa ajaa oman ammattiryhmän etuja. Tämä on myös hyvinvointialuelaissa huomioitu. Hyvinvointialueen oma työntekijä ei voi olla esim. aluehallituksen jäsen.
Toimittaja: entäpä alussa mainitun tutkimuksen toinen keskeinen havainto, jonka mukaan kaksois- ja kolmoisjäsenyydet eli samanaikainen toimiminen kunta-, alue- ja valtakunnan tason päätöksenteossa ei ole suotavaa. Itse olette valtuutettu niin kotikunnassanne kuin hyvinvointialueella. Miten hatunvaihto käytännössä sujuu?
Valtuutettu: viitaten edellisen vastauksen näkemykseen ulkosuhteiden hoitamisen merkityksestä, valtuutetun johtamiseen tuomasta lisäarvosta, en pitäisi kunta- ja aluevaltuutettuna toimimista ongelmana. Kunnalla ja hyvinvointialueella on yhteiset ”asiakkaat”, joiden etua ei ajeta hautautumalla omiin poteroihin. Monet palvelut muodostavat parhaassa tapauksessa saumattoman yhdyspinnan kuten opiskeluhuollossa tai vaikkapa vaikeasti työllistettävien kuntoutuksessa ja vanhusten asuinpalveluiden kaavoituksessa. Mahdollisuus nähdä ja tuntea toiminta molempien toimijoiden näkökulmasta auttaa yhteistyön rakentamisessa. Kokemus kuntapolitiikasta on yksi lisäarvon muoto, jota aluevaltuutettuna voi päätöksentekopöytään tuoda. Vaikeat eturistiriidat ovat kokemukseni mukaan onneksi harvinaisia.
Markku Pyykkölä
Kirjoittaja on keravalainen aluevaaliehdokas (Vantaa-Keravan hyvinvointialue).