Mitä sote-palvelut sisältävät. Meillä on verovaroin ja asiakasmaksuin rahoitettavaa julkista perus- ja erikoisterveydenhuoltoa ja yksityisiä sote-toimijoita. Lisäksi työterveyshuoltoa, jota ei rahoiteta verovaroin. Näiden lisäksi omana suurena toimijana on kuntien sosiaalihuolto. Miten saisimme Suomeen järjestelmän, joka turvaisi terveydenhuollon tasa-arvoisen saatavuuden koko väestölle ja nopean pääsyn lääkärille kustannustehokkaasti? Nykyinen järjestelmämme ahkerasti tuottaa julkisella puolella potilasjonoja, jonka seurauksena ihmisten terveydelliset tilanteet voivat pahentua ja vaatia enemmän hoitoeuroja. Tämä ei ole mielestäni inhimillistä millään mittarilla mitattuna. Siis onko pakko suostua kuuntelemaan julkisen terveysneuvontapuhelimen jonotusmusiikkia tilanteessa, jossa pitäisi päästä lääkäriin nopeasti. No ei ole.
Olisiko mahdollista julkiselta päästä yksityiselle lääkärille myös ilman virkalääkärin diagnostiikkaa? Palvelusetelit ovat jo käytössä, joiden toimintakenttää pitäisi laajentaa, jotta aito valinnanvapaus olisi mahdollista. Palveluseteleiden myöntämisperusteena pitäisi olla valinnanvapaus, eikä jonojen purkaminen tätä yhtään vähättelemättä.
Katsotaanpas miten ihmiset jakaantuvat asiakkaina karkeasti sote-kentässä: varakkaat käyttävät yksityisiä terveydenhuollon palveluja, työssäkäyvät työterveyshuollon palveluja ja vähävaraiset julkisen terveyskeskuksen palveluja. Mainittakoon, että varakkaat hyödyntävät kaikkia näitä kolmea järjestelmää. Varakkaiden ja työssäkäyvien tilanne on hyvin hoidossa. Samaa ei voi sanoa vähävaraisten tilanteesta. Sote-uudistus on kirvoittanut puhumaan suureen ääneen pitkistä hoitojonoista. Kuitenkin lääkäriin pääsyssä suurimmat ongelmat ovat vähävaraisten keskuudessa, jotka ovat joutuneet standardoivan ja kankean julkisen terveyskeskusjärjestelmän pompotettavaksi. Jos julkinen sote ei pysty hoitamaan vähäosaisten palveluja inhimillisesti, niin pitäisikö hyvinvointialuetta velvoittaa ottamaan vakuutus varattomille henkilöille. Selvittämisen arvoinen asia.
Voisimmeko laajentaa yksityisten toimijoiden ja työterveyshuollon järjestelmiä toimivina myös julkisen terveydenhuollon puolelle. Oma vastaukseni on, että voisimme. Kokeilun arvoinen asia mielestäni olisi, että Kela-korvausjärjestelmää laajennettaisiin myös julkisen perusterveydenhuollon puolelle ja korvauksen tasoa nostettaisiin. Suurin virhe sote-uudistuksen pyörteissä olisi poistaa Kela-korvaus kokonaan. Siinä menisi ns. lapsi pesuveden mukana pois.
Terveyspalveluja ja menetelmiä on muokattava eri asiakasryhmien tarpeisiin sopiviksi. Niin, että ne pohjautuvat eettisesti kestäviin periaatteisiin ja voimassa olevaan lainsäädäntöön. Digitaalisia palveluja ja liikkuvia palveluja on kehitettävä perinteisten palvelujen rinnalle, koska ne parantavat terveydenhuollon saatavuutta ja kattavuutta.
Eroja on. Verovaroin kustannetuissa sote-palveluissa ensin soitetaan sairaanhoitajalle, joka tekee oirearvion. Vasta sitten voi päästä terveyskeskuslääkärille, josta voi saada lähetteen erikoissairaanhoitoon. Julkisessa terveydenhuollossa hoitoon pääsy perustuu siis asiantuntijoiden arvioon ja yksityisellä asiakkaan omaan arvioon.
Hyvinvointialueilla sote-kenttämme ei selviäisi ihmisten hoitamisesta ilman kaikkien eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Ei voida olettaa, että valtio hoitaisi kaiken tilanteessa, jossa 1,9 miljoonalla on työterveyshuolto Suomen Lääkärilehden 21/2016 mukaan, yli 1,2 miljoonaa sairauskuluvakuutus Edunvalvontajärjestö Finanssiala ry:n 31.12.2020 mukaan ja 3,7 miljoonaa käy terveyskeskuksessa THL:n tilaston 30/2020 mukaan.
Seija Haataja
Aluevaaliehdokas
Sosionomi YAMK