Enpä enää osta Fenniasta vakuutuksia

Olen kiinnostuksella seurannut julkisuudessa käytyä keskustelua aivovammapotilaiden diagnooseista, lääkärikunnan keskinäisestä erimielisyydestä ja vakuutusyhtiöiden sekä potilaiden välisistä oikeusjutuista. Ensin Helsingin Sanomat kirjoitti laajan mutta samalla selkeän asenteellisen jutun. Siinä väitetään, että yksi menestyksellä vakuutusyhtiöitä vastaan aivovammapotilaiden puolesta käräjöinyt lakimies olisi saanut asiakkailleen muutamalta lääkäriltä aina astetta kovemman diagnoosin kuin muut tahot olisivat antaneet. Selvää on, että lakimies on saanut palkkansa voitetuista jutuista, mutta juttu ei millään tavalla selitä, mikä ihme voisi aivovammalääkärien motiivina antaa liian vakavia diagnooseja. Heidän tuloillaan todistajanpalkkiot ovat murusia.

Kukaan aivovammoihin perehtynyt tuskin kiistää, että diagnoosit ovat vaikeita kysymyksiä, jossa ”totuutta” on harvemmin olemassa. Oirekuva saattaa muuttua ajan kuluessa ja niin edespäin. HS:n jutussa mainittu Olli Tenovuo laventaa tätä problematiikkaa vastineessaan.

Mutta se on selvää, että jos vakuutusyhtiöt joutuisivat maksamaan ansionmenetyskorvauksia vakuutuksen ottaneille aivovammapotilaille, kyseessä olisi miljardiluokan lasku. On ilmeistä, että vakuutusyhtiöt käyttävät kaikki keinot välttyäkseen korvauksilta.

Pöyristyttävää on myös se, kuinka hitaasti ja epäselvästi vakuutusyhtiöt toimivat. Otan esimerkkinä tuttavani pojan tapauksen. Hän oli ottanut Fenniasta koti-, matka- ja sairasvakuutuksen, johon sisältyi niin sanottu urheilulaajennus. Silloin luvattiin, että jos poika loukkaantuu, hänet kyllä kuntoutetaan. Pari vuotta sitten hän sai aivovamman jääkiekko-ottelussa. Siitä lähtien hän on kärsinyt kovista oireista, jotka heikentävät elämänlaatua ja hän on niiden vuoksi työkyvytön.

Fennian mukaan hän ei ole oikeutettu fysikaaliseen tai neurologiseen kuntoutukseen. Samoin Fennia on maksanut muita hoitokuluja vain pari tuhatta euroa. Niistäkin osa on maksettu vuoden myöhässä ja vasta kun kaksi eri juristia oli lähestynyt Fenniaa. Lisäksi Fennia ei suostu maksamaan mitään ansionmenetyskorvauksia, vaan väittää, että tuttavani olisi luopunut niistä ostovaiheessa. Tästä yhtiö ei ole esittänyt mitään dokumentaatiota. Lisäksi Fennia on evännyt korvauksia puuttuvien lisäselvitysten vuoksi, joita se ei ole edes asiakkaaltaan pyytänyt.

Minunkin vakuutukseni sattuvat olemaan Fenniassa, mutta eivät kyllä ole kauan. On turhauttavaa seurata vierestä, kun yhtiö käyttää moniaita keinoja välttyäkseen korvaamasta edes kaikkia lääkärin määräämiä erityissilmälaseja, joita tämä nuori mies tarvitsee selvitäkseen päivittäisestä elämästään. Lisäksi minua riepoo, että lääkärikunnan sisäiset kiistat satavat vakuutusyhtiöiden laariin. Vakuutuslääkärijärjestelmään olisi saatava muutos kohti läpinäkyvyyttä ja systeemiin aidosti puolueeton taho tekemään diagnooseja.