Mielipide: Köyhyys on ahdistanut opiskelijaa jo vuosikymmenien ajan
Reilut 20 vuotta sitten lokakuun 30. painui lujasti mieleeni. Kuljin Teknillisen Korkeakoulun opiskelijana lounaalle Otaniemen Dipoliin, kun kuulin huudon ”Tuo on se jätkä!”. Hämmästyneenä katsoin, kuinka huutaja seisoo keskellä ylioppilaskunnan hallituksen seuruetta minua osoittaen. Pian minua kannettiin ”kultatuolissa” rappusia ruokalaan kuin olisin ratkaissut mm-finaalin.
Sain kuulla, että tuona aamuna HS oli julkaissut mielipidekirjoitukseni (tuolloisella sukunimelläni) (”Opiskelijalta ei voi vaatia mahdottomia”, Antti Virtanen 30.10.2021). Olin riviopiskelijana sanoittanut kaiken sen, mitä ylioppilaskunnat ja SYL päivittäin rummuttivat päättäjille opiskelijan asemasta.
Nyt opiskelijoiden mielenterveys on puhuttanut jälleen, THL:n julkaistua murheellisia lukuja. Eikä ihme sillä mikään ei ole muuttunut, ellei sitten huonompaan. Olisi pelkästään ihme, jos opiskelijat eivät olisi ahdistuneita. Syy on päivänselvä. Ei tarvitse kuin katsoa köyhyystilastoja nähdäkseen, että Suomen köyhin alue on Espoon Otaniemi, missä asukkaista suurin suhteellinen osuus on opiskelijoita.
Tarkistin opintorahan suuruuden, 256 euroa ja 93 senttiä. Jaettuna 30 päivälle tästä jää 8 euroa ja 46 senttiä. Opiskelijat on siirretty yleisen asumistuen piiriin, jonka maksimi on 320 euroa ja tuki ei enää kasva mentäessä 400 euron yli. HS:n Oikotie -palvelusta löytyy n. 20.000:a vuokra-asuntoa. Näistä alle 400 euron saa 770 asuntoa, Uudellamaalla 68.
Lienee siis turvallista sanoa, että yli 300.000 korkeakouluopiskelijasta tuohon hintaan saa asunnon vain tuurilla. Mutta tuolla tuurillakin jää yhä 80 euroa itse maksettavaksi. Ilman tuuria enemmän. Ja opintorahasta jää vuokran jälkeen enää korkeintaan 5.90€ päivässä jäljelle, useimmille vähemmmän. Tästä maksetaan ruoat, vaatteet, vakuutukset, mahdolliset lääkkeiden omavastuut… ahdistaako jo? Jos ei, voit lisätä listaan kännykän ja liittymän. Ilman niitä ei 2021 todellakaan opiskella, sanoi 60-luvulla valmistunut sukulaisesi asiasta ihan mitä tahansa.
Lainaa voi saada ja töihin voi mennä mutta houkutteleeko laina, kun pandemia nosti 30.000 korkeakoulutetun työttömän määrän 40.000:een? Ja onko työnteolle mahdollisuutta, kun opintoaikoihin on tehty rajaus? Lisäksi työnteolla voi päätyä tukien takaisinperintään. Enkä nyt edes aloita alati kasvavista opintojen vaatimuksista.
Olen kurkkua myöten täynnä puheita, joissa opiskelijoilta vaaditaan kurjuuden sietoa siksi, että koulutuksen jälkeen on tiedossa hyvä palkka. Siitä ei ensinnäkään ole takeita. Me emme enää elä aikaa, jolloin pantiin puku päälle ja lippu salkoon, kun ylioppilas tuli kotikylään käymään. Eikä meillä ole mitään oikeutta vaatia henkilöltä ihmisyyttä tauolle viideksi vuodeksi, ei vaikka jokaiselle valmistuvalle olisi tiedossa henkilökohtainen paratiisisaari.
TKK:n tervetuliaisluentoni alkoi 1999 rehtorin sanoilla ”Isänmaan toivot!”. Vaadin, että isänmaan toivot voivat päästä edes työelämän ensimmäiselle kynnykselle asti mieleltään ehjinä! Opiskelijoiden toimeentulo ja jaksaminen on korjattava.
ANTTI JÄÄNVIRTA, DI
Aluevaaliehdokas (kok.)Espoo