Mielipide: Palveluilta odotetaan vaihtoehtoja ikääntyneiden arjen tueksi

Ikääntyessä toimintakyky tulee väistämättä heikkenemään, voimat vähenevät ja muisti saattaa reistailla, eikä iäkäs henkilö kaikilta osin kykene huolehtimaan itsestään tai asioistaan. Omaiset auttavat häntä ja sen lisäksi hän voi saada erilaisia tukipalveluja ja kotihoitoa kotona asumisen mahdollistamiseksi. Iäkäs henkilö saa myös terveyspalveluja sairautensa hoitamiseksi. Hänen tilansa käy heikommaksi ja lopulta hän siirtyy ympärivuorokautiseen hoiva-asumiseen.

Yllä kuvattua ikääntyneen elämänpolkua ohjaa pitkälti se, millaisia palveluja Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella on valikoimassaan. Nykytilanteessa iäkkäällä henkilöllä on käytettävissään verrattain rajatut vaihtoehdot, joista hänen palvelunsa muodostuvat. Muutos vanhustenhuollon palveluissa on ollut vähäistä viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka väestörakenteen kehityssuunnan perusteella olisi muuta voinut odottaa. Tiedetään myös, että muistisairaiden määrän ennustetaan tuplaantuvan Suomessa seuraavan 30 vuoden aikana. Nykyisellä vanhustenhuollon kapealla palvelurakenteella on edessään alati kasvavat kustannukset iäkkäiden määrän kasvaessa. Näiden syiden vuoksi meidän on tarpeen kiinnittää huomiota kotona asumista tukeviin palveluihin ja iäkkään henkilön elämänvaiheessa aikaan ennen pysyvää avuntarvetta. Palveluvalikoiman laajentaminen ns. ”kevyemmissä” palveluissa lisäisi valinnan mahdollisuutta niiden ihmisten kohdalla, jotka haluaisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Nykyiset määrärahat kohdentuisivat monimuotoisempiin palvelumuotoihin tuoden osaltaan budjettiin liikkumavaraa ja luoden kokonaiskustannusten kasvun hillintää. Tärkeintä on kuitenkin se, että palvelut tukevat ikääntyneen arjen sujuvuutta. Toki hoiva-asumista tarvitaan edelleenkin tilanteessa, jossa iäkäs henkilö ei kykene asumaan tuettuna kotonaan.

Ehdotankin muutamia kehittämisratkaisuja tilanteen muuttamiseksi. Yksi ratkaisu on lisätä asumista, jossa palvelut ja palveluita tarvitsevat ihmiset ovat saman katon alla ja jossa ympäristö tukee itsenäistä selviytymistä. Jokainen voi valita tarpeen mukaisen palvelunsa, asua samalla omassa vuokrahuoneistossa ja kokea olonsa turvalliseksi. Tämän tyyppisessä yhteisöllisen asumisen mallissa muistihäiriöinenkin henkilö voi asua verraten pitkään. Käytännössä tuo malli voisi toteutua niin, että kunta etsii tontin, yksityinen taho rahoittaa ja rakentaa kiinteistön, minkä jälkeen hyvinvointialue, kunta tai yksityinen tuottavat palvelut. Asukas taas maksaa omat elinkustannuksensa, kuten vuokran ja palvelut.

Tällä hetkellä ikääntyneiden hyvinvointi- ja kuntoutuspalvelut ovat vähäisiä ja hajanaisia. Toinen ratkaisu olisikin uudelleen organisoida terveyttä edistävien ja kuntouttavien palvelujen verkosto yhteistyössä kuntien, seurakuntien, yrittäjien, järjestöjen ja hyvinvointialueen kesken. Näillä palveluilla voidaan voimavarojen vahvistamisen kautta tukea iäkkäitä henkilöitä toimimaan itsenäisesti arjessa. Kolmantena vaihtoehtona näen tarpeelliseksi vahvistaa vanhusten kodinomaista perhehoitoa ja varmistaa sille toiminnan edellytykset. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että palvelutoimintaan löytyisi soveltuvia kiinteistöjä ja että perhehoitajien palkkiot olisivat riittävät kannustamaan alalle. Nykyään vanhusten perhehoitoa käytetään palveluna aika vähän muihin palvelumuotoihin nähden. Perhehoitajan kodissa tai hoidettavan kodissa tapahtuva hoiva voi olla monelle ikääntyneelle turvallisuuden tunnetta vahvistava ja sopivampi hoivan ja asumisen tapa kuin asuminen laitosyksikössä. Neljäntenä keinona kannattaisi kehittää henkilökohtaisen budjetoinnin ja palvelusetelin käyttöä, koska nämä korostavat iäkkään henkilön valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä nykyistä enemmän. Tällä hetkellä näiden palvelumuotojen käyttö on olematonta. Henkilökohtaisessa budjetissa asiakas saa käyttöönsä tietyn euromäärän palvelujensa tuottamiseksi ja hän voi luoda itse tarvitsemansa palvelukokonaisuuden. Näiden lisäksi jokainen voi täydentää palveluitaan haluamallaan tavalla omakustanteisesti tai kotitalousvähennyksen kannustamana. Näin omaehtoisesti toimii muun muassa pienen eläkkeen saava läheiseni.

Näillä keinoin voimme kohdentaa voimavaroja iäkkään henkilön sujuvampaan arkeen. Itse ainakin haluaisin asua omassa kodissani mahdollisimman pitkään niin kuin varmasti moni muukin meistä. Palveluvalikoiman laajentaminen mahdollistaisi meille kullekin sopivimman palvelun valinnan ja samalla se myös toisi tehokkuutta hajauttamalla kustannuksia edullisempiin tuotantotapoihin. Kaikkia näitä palveluja voidaan kehittää sisällöllisesti niin, että ne tukevat iäkkään henkilön tarpeita ja terveitä elintapoja. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että terveet elintavat ennaltaehkäisevät toimintakyvyn heikkenemistä ja vähentävät muistihäiriöiden riskiä.

Pirjo Vainio
Sosiaali- ja terveysjohtaja
Terveystieteiden maisteri
Aluevaaliehdokas, Kok.
Keusoten yhtymähallituksen jäsen