Mielipide: Lastensuojelu sekä muut sosiaalipalvelut pitää muistaa sote-uudistuksessa

Hyvinvointialueen vaalikeskustelut ovat pyörineet pääsääntöisesti terveyspalveluiden ympärillä, lempiaiheena terveyskeskukset. Muutoksessa on kuitenkin kysymys myös sosiaalipalveluista ja pelastustoimesta, joiden tärkeys korostu hetkellä, kun apua tarvitaan. Kaikkien ihmisten erilaisiin tarpeisiin tulee vastata hyvinvointialueen rakentamisessa, ja terveys ei ole ainut huolenaiheemme. Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja esihenkilönä olen perehtynyt lastensuojelun arkeen.

Lapset, nuorten ja perheet ovat jo pitkään olleet häiriötilassa. Etätyö, etäopetus, etäpalvelut ovat pakottaneet monet alueen perheet tekemän digiloikan. Tilanne ei valitettavasti ole kivuton monille lapsille ja perheille, jossa osaaminen ja taloudelliset mahdollisuudet eivät riitä uusiin vaatimuksiin. Useat lapset jäävät jälkeen opinnoissa, koulupäivä turvallinen päivärytmi vaihtuu arkirytmin katoamisen, harrastukset ja kaverit eivät tue hyvinvointia ja peli/nettiriippuvuudet lisääntyvät. Paljon on kirjoitettu siitä, että lasten ja nuorten (myös aikuisten) ahdistus ja lopulta mielenterveysongelmat lisääntyvät eikä niihin ole saatu apua. Pitkittynyt kriisi on lisännyt väsymystä, väkivaltatilanteita perheissä, huoltoriitoja, päihteiden käyttöä ja itsetuhoisuutta. Useammin kuin aikaisemmin perheenjäseniä kuolee tai uupuu niin pahasti, että toimintakyky katoa kokonaan. Monesti perheitä rasittaa läheisten tilanne ja taloudelliset paineet. ”Ruokaankaan ei ole rahaa” lausetta kuulee useamman kerran viikossa.

Tätä on lastensuojelun sosiaalityön arki juuri nyt. Lastensuojelu tukee lapsia ja perheitä arjessa, kartoittaa sopivia palveluita ja järjestää apua. Osaavaa ja jaksavaa työvoimaa tarvitaan. Lastensuojelussa tulee jatkossa pitää huolto siitä, että alan veto- ja pitovoima paranevat, että työmäärä on kohtuullinen ja ehkäisevät palvelut toimivat hyvin. Myös jatkossa tulee tehdä tiivistä yhteistyötä kuntien sivistys-, kulttuuri- ja liikuntatoimen kanssa, jotta ongelmia voidaan ehkäistä, korjaavan työhön käytämme monikertaisesti resursseja eikä palvelutarpeen kasvuun lastensuojelussa ole varaa. Vaikka rahoituskanavat ovat jatkossa erilaiset, me kuntalaiset tulemme kuitenkin maksamaan kaikki kustannukset.

Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on paljon kehittämisen ja parantamisen tarvetta. Parhaat asiantuntijat tekemään niitä muutoksia ovat alan työntekijät. Hyvä johtaminen ja työolosuhteet ovat ratkaisevia työvoiman pysymisen kannalta, myös palkkatasoa tulee seurata, harmonisoida. Lastensuojelutyössä, muiden alojen tavoin, tulee olla kannustimia, uramahdollisuuksia, jotta työn imu säilyy. Lastensuojelun ja koko sosiaalialan ammattilasten työpanosta tulee käyttää enemmän asiakastyöhön ja vähemmän sellaisiin tehtäviin, joita pystyvät hoitamaan henkilöt, joilla ei ole sosiaalialan koulutusta.

Lastensuojelutyö vaatii laaja osaamista ja yhteistyötä. Lainsäädäntö ei mahdollista tehtävien siirtämistä yrityksille samalla tavalla kuin terveydenhuollossa. Kuitenkin yksityinen ja kolmas sektori ovat kunnallisen palvelutuotannon rinnalla korvaamattomia tällä hetkellä. Hyvinvointialueella tulee siitä johtuen tehdä kehittämistyötä ostopalveluiden tuottajien kanssa.

Lastensuojelun ja muiden sosiaalipalveluiden virhelistojen kokoamisen sijan hyvinvointialueella tulee panostaa palveluiden saatavuuteen, parantamisen ja ennen kaikkea viestinnän lisäämiseen, että kaikki energia voidaan käyttää asiakaspalveluiden parantamiseen.

Riina Mattila – sosiaalityöntekijä, Nurmijärven ja Keusoten valtuutettu, kunnanhallituksen jäsen, Keusoten tarkastuslautakunnan puheenjohtaja ja Etevan kuntayhtymän hallituksen varajäsen. Aluevaaliehdokas, Keski-Uusimaa